Hyvän mielen asioita.

Vain Elämää-sarja on noussut hitiksi.
Hienoa!

Seitsemän artistia laajalta skaalalta esittää toistensa biisejä ja samalla Päivän Artisti loihtii päivän sisällön aina ruokalistoista ja ohjelmasta alkaen. Päivän Artisti myös kertoo elämästään ja avaa halutessaan elämäänsä.

Vain Elämää on siitä ihana ohjelma, ettei se tunnu yhtään katsojasta artistien pakottamiselta, kuten usein haastatteluissa tuppaa käymään. Myötähäpeä-aspekti on kokonaan poissa.

Sarja on totaalinen hyvän mielen ohjelma, jonka positiivisuus kestää monta hetkeä. Lisänä vielä hyvää musiikkia, huonoista biiseistä tehtyjä hyviä sovituksia, joissa tulee esiin myös musiikin ja elämän jonkinasteinen kauneus. Minulle nämä on tärkeitä asioita. Se, että pääsee omista alhoistaan askeleen ylöspäin on juuri näiden asioiden takana. Jos voi jonkun todella huonon ja hirveän biisin muuttaa hyväksi ja koskettavaksi, niin ehkä sen oman elämänkin voi. Kaikki on mahdollista.
Siksi Katri Helenan tulkinta Cheekin Jos mä oisin Sä-biisistä saa kylmiä väreitä ja tipan linssiin.

kuva: nelonen.fi

Ennen sarjan alkua mulla oli suosikkeina Kaija Koo ja Erin. Cheek ei ole ollenkaan mun pala kakkua. Neumanniin mulla on se viha-rakkaus-suhde. Katri Helena ja Jari Sillanpää olivat molemmat aika neutraaleja ja Jonne Aaron oli siinä ja siinä ettei lipunut nevöhöörd-puolellle. Sarja nosti kuitenkin kaikki artistit aivan eri tasolle. Jari Sillanpää on ihanaakin ihanampi, Katri todella liikuttava ja sympaattinen, Cheek eli Poski ei vieläkään omalla tuotannollaan ole pala kakkua, mutta tuon sarjan antama kuva hänestä on todellakin päinvastainen julkisen imagon kanssa. Poski on ihana!! Fanityttölaumaan vaan kirkumaan! Jonnekin! Koskettava ja herkkä mies, jonka hienous on jäänyt bändin varjoon ihan selkeästi.

Suurin yllättäjä oli kuitenkin ehdottomasti se Cheek. Uhon ja uhman takaa paljastui komea, herkkä ja liikuttava nuorukainen. Melkein hurmuri, mutta näistä artisteista se lankesi kyllä Jarin harteille. Jarin preesens hurmaa ja karismaa on niin paljon, että meinaa pää räjähtää. Cheek nousee tähän kyllä komeasti rinnalle. Erityismainintana täytyy vielä sanoa, että käytöstavat! Niin paljon tuntuu tällä hetkellä olevan nuoria naisia ja miehiä, joilta on ne peruskäytöstavat vähän hukassa. Julkisuudessa näitä on aika paljon, joten kyllä täti-ihmisen sydän liikahti kun Posken kuori alkoi raottumaan. Tippa linssissä ja liikutuksen välkkeet iholla. Niin siinä kävi. 

Ihanat <3 (kuva, MeNaiset.fi)

kuva: iltasanomat

Neumanniin mun viha-rakkaus-suhteeni ei ole muuttunut. 

Se on tehnyt pari todella hyvää versiota, mutta siinä se. Ehkä Nipa tulee aina olemaan mun kompastuskiveni. 

Tänään illalla tulee Katri Helenan päivä. Viimeinen artistin oma päivä. Vähän on haikeutta ilmassa, mutta onneksi sarja on vain seitsemän viikon mittainen. Liikaa artisteja olisi liikaa. Katri Helena liittyy mun parikymppisyyteen. Kuuntelin silloin paljon iskelmää ja metallia rinnakkain. Silti vitsinä on aina kulkenut "Katri Helenan kitarisat"-laulutyyli. Onpahan persoonallinen! Ei muut sitä niin tee :) 

Ensi viikolla on viikonloppu täynnä Vain Elämää! Ensin perjantaina viimeinen jakso, jossa artistit laulavat duetot valitsemastaan biisistä versioesittäjän kanssa. Lauantaina tulee neljä ensimmäistä jaksoa uusintana. Ensimmäisenä se Jarin päivä, joka sisälsi kyyneleitä kyyneleiden perään. Sunnuntaina sitten loput kolme! 

Toivottavasti tulisi dvd! 

<3