Nainen on naiselle susi?

Muutaman päivän ajan muotiblogimaailmassa on saanut lukea Naked Truth-postauksia, jossa blogin pitäjät paljastavat kasvonsa ilman meikin hiventäkään.
Tähän mennessä kaikki blogilistan top10-blogit taitavat olla tehneet oman postauksensa aiheesta.
Homma lähti liikkeelle, kun Tyyliä Metsästämässä - Veera kimpaantui Moumou-Iinan kommenteissa olleesta jenkkakahva-arvostelusta. Seurasi lumipalloefekti. Hyvä lumipalloefekti.

On ollut kiehtova seurata miten keskustelut blogeissa ja kommenteissa etenevät ja kehittyvät.

Myönnän olevani tyylitajuton ja muotitiedoton. Se, etten pidä juuri ollenkaan tämän hetken muotivirtauksesta tai niistä vaatteista mitä jengi kantaa kotiinsa henkkamaukalta, ei tarkoita että väheksyisin muotia tai muotiblogien pitäjiä. Se, etten pääse sisälle muodin ja tyylin ytimeen ei tee minusta parempaa - tai huonompaakaan - ihmistä. Muotiblogeja on kuitenkin mukava lukea, sillä suurin osa niistä on loistavaa kuvausta tästä hetkestä ja ajasta, sekä ihmisistä! Ihmiset ovat kiinnostavia. Myönnän myös perverssiyteni. Mitä enemmän vaatteet sattuvat silmääni, sitä enemmän tulen hyvälle tuulelle. Sama myös tietysti niin, että kauniiden vaatteiden kohdalla tulee hyvälle tuulelle. Harvalla muotibloggarilla on kuitenkaan persoonaton tyyli. Tai jos on, en muista  niitä - juuri tästä syystä. Se, etten pidä niistä kaikista vaatteista ihmisten päällä, ei myöskään tarkoita että sanoisin sen välittömästi ääneen. Rumatkin vaatteet voivat näyttää oikein asustettuina ja kannettuina hyvältä! Olen nähnyt miten todella rumat rätit muuttuvat kauniiksi vaatteeksi sen sopiessa kantajalleen. Mielipiteensä voi esittää monella tavalla.

Pupulandian Jenni kirjoitti hyvin naissukupuolen keskinäisestä kommunikaatiosta. Siellä käyty keskustelu paljastui myös varsin hämmentäväksi, kunnes tajusin. Ihmiset. Netissä.

Olen vielä aika alkutaipaleella bloggaamisessa. Netissä ja nimimerkin kanssa kirjoittamisessa en. En ole välttynyt riidoilta tai negatiiviselta ilmapiiriltä netissä. Ennen blogeja tätä näki irc-galleriassa. Näkee ehkä vielä edelleen. Sielläkin kaikki pohjautui silloin kaikki vain kuvien arvosteluun ja ulkonäköön. Historia on täynnä sitä, miten ihmisiä - naisia erityisesti - arvostellaan pelkän ulkonäön vuoksi. Nainen joutui tuomiolle, jos pukeutui liian paljastavasti. Naisen kuului olla kunniallinen ja ilmaista se pukeutumisen kautta. Kunniattomien päälle sai sylkeä. Mikään ei siinä suhteessa ole muuttunut. Nykyisin syljetään vain sanoilla ja nimimerkkien takaa.

Irc-galleriassa oli aikoinaan yhteisöjä, joiden tarkoitus oli vain ilkkua ja mollata tietynlaisen ryhmän pukeutumistyyliä. Kuvia haettiin ja linkitettiin sitten yhteisöjen keskusteluosastoihin, josta seurasi sitten niiden arvostelu. Ryhmiä ja tyylejä oli pilvin pimein. Ylläpito poisti niitä tasaiseen tahtiin, mutta aina tuli uusia. Nettikiusaamista parhaimmillaan. Syitä tähän käyttäytymiseen on varmasti monia. Se oli helppoa, nimetöntä ja nimimerkkiys mahdollisti tämän. Internetsin ja kasvottomuuden kasvaessa myös tämä ilmiö kasvaa. Nimimerkin takaa on helppo huudella, kun voi tuudittautua uskoon, ettei siitä seuraa mitään.

Ehkä siksi myös keskustelun taso on laskenut. Ei tarvitse välittää mitä ja miten sanoo asioitaan, kun ei siitä seuraa mitään. Ei ajatella, miten joku voi pahoittaa mielensä. Ei tarvitse ottaa vastuuta omista teoistaan. Voi tehdä mitä vaan, koska mistään ei seuraa mitään, huoletonta! Ei ajatella että joku on oikeasti voinut pahoittaa mielensä. Eipä niin. Kun ei tarvitse.

kuva: Hetki ja Ikuisuus - Sari Vennola

Siksi Naked Truth:n kaltaiset muistutukset ovat hyviä. Muistutetaan, että sitä blogiakin pitää ihminen. Ne kirjaimet siihen näytölle on nakutellut joku hengittävä, elävä ja tunteva ihminen.
Ei aina tarvitse ylistää ja tykätä, mutta se ei anna automaattistai oikeutta alkaa haukkumaan ja dissaamaan.



Sen vielä sanon, että kirjoitetussa tekstissä on aina riski tulla väärinymmärretyksi. Aina. Lukija lukee asiat oman historiansa ja elämänkokemuksensa valossa. Kirjoittaja tekee samoin. Jos näissä on suuresti aukkoja ja kirjoittaja osuu lukijan herkkään kohtaan, syntyy tunteita. Tunteiden kanssa kirjoittaminen saa helposti aikaan kärjistämistä, vääriä sanavalintoja ja näin ollen pahaa mieltä. Tunteet yhdistettynä anonyymiteettiin on aika tulenarkaa ja väärässä käytössä haitallista.