Nyt alan ymmärtämään ystäviäni, joiden mielestä minulla on aika paljon menoja ihmiseksi, jolla ei ole säännöllistä mitään (työ, koulu... tms.)
Ihan muutaman päivän sisään on tullut asioita ovista ja ikkunoista.
Frankensteinin lippu kolahti postilaatikkoon, Vain Elämää-konsertin liput tulevat myyntiin ylihuomenna, perjantaina alkaa Hobitti-elokuvan yöjonotus ja ne liput tulee lauantaiaamuna myyntiin. Adam Lambert maanantaina. Siis liput. Huhhuh!! Lippuja, tapahtumia, menoja!
Ensin olisi Heli Kajo ja Jippu Tavastialla.
Sitten Hobitti.
Sitten leikkaus ja pysyvä stimulaattori.
Joulu. (nomuthyi...)
Vain Elämää-konsertti
Vuosi vaihtuu. (iik. hyi meteliä)
Frankenstein.
Adam Lambert
P!nk.
Toukokuun viimeinen päivä loppuu sairasloma.
Ja tuohon väliin pitäisi vääntää kuntoutusta ja kuntoutusta ja rehkiä itseään parempaan kuosiin. Sieltä puuttuu myös kaikki satunnaiset tapahtumat välistä.
Neljä viikkoa pimeyttä jäljellä.
Perjantaina tasan neljä viikkoa.
Sen jälkeen on talvipäivänseisaus ja käännymme kohti aurinkoa ja päivä palaa takaisin.
Silti nämä neljä viikkoa ovat ne vaikeimmat. D-vitamiinia, oranssia ruokaa ja valot päällä.
Sekä Vain Elämää-levy. Niillä tästä selvitään.
Tänään oli aamulla yksi maailman huonoimmista aamuista.
Kuuntelin Jari Sillanpään version Liekeissä! Heräsin kuin uuteen päivään. Askel nousi ihan eri tavalla.
Mitä musiikki saakaan aikaan ihmisessä ♥
Tänään mietin myös mitähän tapahtuisi jos virittäisin tuon kamerani toimintaan ja yrittäisin edes kuvittaa blogia omilla kuvilla. Vaikka piirini rajoittuukin kotiini, niin voisi katsoa miten monella tapaa voi kuvata maisemaansa ikkunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti