torstai 22. marraskuuta 2012

Recommend 8 books.

Luen vaihtelevasti ja se on aika pitkälle kausittaista.
Kirjahyllystä onkin ollut jo mainintaa.

1. Tuomas Kyrö - Kerjäläinen ja Jänis.
Kyrön kieli osui itselleni kyllä suoraan siihen suoneen, josta tulee hyvä mieli. Värikästä, muttei liian. Osuvaa ja oivallista kerrontaa. Lisänä sympatiat saava Jänis.



2. Markus Zusak - Kirjavaras.
Tykkään historiaa ja fiktiota sekoittavista kirjoista. Toinen maailmansota kiinnostaa kauheudessaan muutenkin. Tässä kirjassa asioita on kuvattu onnistuneesti viattoman ja vähän naivinkin lapsen näkökulmasta. Lapsi on lapsi, vaikka olisi sota. Se tuo mukaan vain hieman vastuullisuutta ja erilaisia asioita. Ei niin kivoja asioita.
Myös kirjassa oleva tapa käsitellä ihmisiä ja ihmisyyttä on koskettava. Tuo sen toisen puolen, jossa on hitunen toivoa ja kauneutta.




3. Nigel McCrery - Myrkynkeittäjä.
Kun kirjan ensimmäinen kappale on puolitoista sivua ja siinä aikaansaadaan lukijalle oksennusrefleksi, on kirjan pakko olla hyvä.
Niin se myös on. Myrkynkeittäjän tarina pitää otteessaan vielä viimeisen kappaleenkin. Tarinan monisäikeisyys ja yllätyksellisyys kantaa läpi useamman sadan sivun, eikä lopputulos ole varma ennenkuin viimeinen sana on luettu.

En pidä kirjoista, joissa lopputuleman tietää ennen kuin on lukenut 1/4 kirjasta. Se on lukijan aliarvoimista ja tylsää. Nigel McCrery ei sorru sen tyyliseen kerrontaan, vaan voit arvata vain seuraavan hetken tapahtumat. Nekin todennäköisesti vain siksi, että se menee itsestäänselvyyden vierestä.

Hyytävä jännäri, jota lukiessa ei kannata ruokailla.
Heikkovatsaisten ei kannata ehkä ollenkaan.



4. Guillermo del Toro, Chuck Hogan: Vitsaus - trilogia
Tykkäätkö pelätä lukiessasi?
Lue tämä trilogian ensimmäinen osa! Näet painajaisia vielä pitkän aikaa! Hyi, hyi, hyi, hyi! Ihanan elokuvamainen kerronta vie mennessään, eikä kirjaa voinut laskea käsistään. Samalla pelotti niin vietävästi, että piti nukkua valot päällä. Toinen ja kolmas osa eivät ole niin pelottavia, mikä vähän helpottaa. Ensimmäisen kirjan ensimmäisten kappaleiden aikana tunsi miten huoneen lämpötila laski pari astetta, kun pelotti :D

Kirjasarjan viimeinen osa oli kertakaikkisen hieno, josta tuli luettua silloin myös pienelle lapselle vähän tarinaa. Ei mitään pelkojutta, vaan ihan kiehtovaa ja hienoa historialliselta kuulostavaa juttua, joka tietysti oli täysin fiktiivinen. Vai oliko?




5. Tsehov - Lokki/Kolme Sisarta
Rrrrrakastan Tsehovia! Tsehovin maailmankuvassa oleva haikeus, kaiho ja yksinkertaisuus riisuu lukijaltaan kaikki aseet alas. Lokki ja Kolme Sisarta ovat minulle ne, joita tulee suositeltua automaattisesti. Niistä on helppo aloittaa ja niiden avulla pääsee sisään siihen Tsehovilaiseen maailmaan. Kolmen sisaren lohduttomuus on myös siinä ja siinä, ettei se lipeä hulluuden puolelle.

Jos on vaikea ymmärtää itseään, tartun Tsehoviin. Sen jälkeen kaikki on taas kirkasta kuin vesi.


6. Robin Hobb - Näkijän taru - trilogia: Salamurhaajan oppipoika, Kuninkaan salamurhaaja, Salamurhaajan taival.

Salamurhaajat ovat hieno trilogia. Näkijän taru palautti itselleni uskon siihen fantasiaan, jonka olin aina päässäni kuvitellut. R.A Salvatore tai Eddings kun jäivät siitä hyvin kauas. Salvatore on jättänyt minut monesti kylmäksi, eikä Eddings ole jotain Stephanie Meyeria kummallisempi kynäilijä. Eddings on fantasia-alueen Enid Blython - hirveästi arvostusta, mutta sisältöä ei juuri ollenkaan. Eddingsin sisältökin on epämääräistä jahtausta, "seikkailua", matkustamista ja syömistä. Näkijöissä oli sentään kokoajan olemassa se tarina, kerronta. Tokihan ne normaalit fantasiaelementit - eli se reissaaminen ja pakeneminen - siellä on, mutta siihen on syy. Eikä vain epämääräisten retkikuntien kasaaminen. Näkijän tarun jatko, Lordi Kultainen-trilogia on myös vahva saaga, joka tavallaan "kuuluu" tähän.

Näkijän taru on siis sitä fantasiaa, josta itse pidän. Loppuun asti viedyt yksityiskohdat, tarinan alku, keskikohta ja loppu/kirja ja vielä hahmot, joiden kehitys ei ole itsestään selvää.



7.  Sue Harrison - Ensimmäiset Ihmiset - trilogia: Äiti Maa, Isä Tuli/ Sisar Kuu/ Veli Tuuli.
Trilogia on 1992-1994 ajalla kirjoitettu, mutta törmäsin siihen vasta vuosituhannen lopussa. Metsästin kirjat divareista ja sain kuin sainkin kaikki omaan hyllyyni.
Jokaisen kirjan vahva, itsenäinen tarina on lähes huumaava. Äitini vertasi näitä Luolakarhun Klaaneihin, mutta Ensimmäisten ihmisten ja Luolakarhun välissä on hieno kuilu, joka jättää Ensimmäiset ihmiset vähän voitolle. Harrisonin ote luonnon kuvaamisessa on itselleni visuaalisempaa kuin niissä Luolakarhuissa mitä olen lukenut.



8. Iweala - Uzodinma ei kenenkään lapset.
Hyvin shokeeraava kirja lapsen näkökulmasta. Jälleen.
Sodan jalkoihin jäävät lapsisotilaat ja eräänlainen tarina siitä. Tätä kirjaa en pystynyt lukemaan kuivin silmin, enkä yhdeltä istumalta. Aika karmivaa ja kammottavaakin kuvausta aikuisten asioista.



Bonus: Tess Gerritsen - Luutarha.

Kahden tarinan nivoutumisen hieno näyte. Toinen tarina on 1800-luvulla ja toinen nykypäivänä.

Koska tämä on Bonus, en kerro enempää! Lue se kirja!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti