Maija Myöhänen itsenäisyyspäivästä.

Miten mä olen voinut unohtaa kirjoittaa itsenäsyyspäivän vastaanoton ruodintaa?! Ehkä siksi, että sitä tuli joka tuutista monta päivää. Vähemmästäkin kyllästyy.

Noh. Nyt tulee. Ethän ehtinyt unohtaa kaikkia hienoja ja helkkarin rumia vaatteita linnasta? Tyylimokia, joista mainitaan aina. Linnan juhlien lehtijututhan on aina samat. Naamat vain vaihtuu. Itse kättelyssä on kuitenkin mielenkiintoista seurata pukuja, tyylejä ja sitä koko hössöä. Kättelyn jälkeen seurattavaa on vähemmän. Haastattelut ovat väkinäisiä, tanssin kuvaaminen ahdistaa siellä olevien puolesta, enkä pidä cover-artisteista. Suurimmalti. En tänäkään vuonna. Varmasti hieno kokemus laulajalle ja bändi soittaa aina hyvin, mutta en vain pidä niistä. Kun ne on suurimmalti osin matkimista. Sovitetut ja personoidut toimii sen sijaan paremmin.

Linnan juhlien seuraaminen yksin on tylsää. Kaksi paria silmiä näkee paremmin kuin yhdet.
Ystäväni I. oli luonani nauttimassa glögistä, tarot-korteista ja juhlien pukuosuudesta. Vähän ehkä siinä samalla maistelimme pipareita ja homejuustoa.

Pelasimme myös itsenäisyyspäivävastaanottobingoa, joka on tuttu aiemmin mainitusta Pakollinen Joulu-blogista.
Bingoa ei lähetyksen aikana ihan tullut, mutta jos laskee lehtijutut ja kaikki mukaan, niin kyllä sieltä olisi yksi rivi tullut. Tiukalla yrittämisellä.

Miehissä huomio kiinnittyi Jare Tiihoseen, eli Cheekiin, Veltto Virtaseen ja Antti Kaikkoseen. Ensimmäisiin hyvällä ja jälkimmäiseen ei niin hyvällä.
Cheek oli todella komea Louis Vuittonin puvussaan. Velton omaperäisyys ja pieni kapinahenki on aina miellyttänyt minua. Mitä tulee Kaikkoseen, niin olishan se voinut sen mahansa peittää. Yle:n kameramiehet vielä zoomasivat lähikuvaa ja sieltä se oikein öklöttäen pullotti - maha!

(kuva: yle.fi)

Se mitä myös puhuttiin, että miten ne naiset jotka teetättävät pukuaan monen monta kuukautta onnistuvat saamaan niskaansa jotain mikä on tylsää, tätimäistä ja haukotuksia aikaansaavaa? Niitä taftista tehtyä tönkköunelmia, jotka on ihan kamalia! Kaikki näyttävät toinen toistensa kopioilta eri väreissä. Aika vähän näkyi tänä vuonna rumia pukuja. Outoja ja erikoisia kyllä, mutta niitä toistensa kopioita sitäkin enemmän. Hohhoijaa. Kun aikaa panostamiseen olisi. Onko se sitten rahakysymys? 

Joka vuosi myös hämmästelen miksi ihmiset pukevat ylleen vaatteen, jossa ei pääse liikkumaan. Se merenneito-tylliunelma voi näyttää kuvassa hyvältä, mutta päällä niissä ei pääse kukaan liikkumaan. Sen lisäksi niistä tulee mieleen barbit. Tönk, tönk, niitäkin liikuteltiin. 

Jaana Pelkonen nousi gallup-mittauksissa korkealle. Puku olisi ollut ihan siisti, mutta se hörsöke vatsan päällä sai minut epäilemään onko Pelkonen pieniin päin? Joo, joo, se on muotia ja in fäshön, mutta tyhmältä se näytti. Puku olisi ollut paljon parempi ilman sitä. Paljon parempi! 

(kuva iltasanomat.fi) Silvia Modig ja Minttu Muranen

Naisten vaatteista voisi kirjoittaa vaikka mitä yksityiskohtia. Eija-Riitta Korholan alusvaatteet ja vauvan sininen asun sävy, villasaali, tyllihörselöt, tafti-tönkköydet ja muut arvostelun kohteiksi joutuneet shampanja-melonin sävyiset yrjökuppietumuksella varustetut luomukset. Mutta mitä siitä? Juhlat oli ja meni ja niistä flopeista kirjoitettiin jo. Okei, yrjökuppietumus jäi lehdiltä huomaamatta, mutta kotikatsomossa se painui mieleen pysyvästi. Älkää kysykö kenen päällä se oli. Selostaja Jaakko Selin kuitenkin kertoi sävyn olevan shamppanja-meloni. Räkänaurettiin! 

Naisista mieleen jäi ehdottomasti Silvia Modig ja hänen tyttöystävänsä kanssa mätsäävät asut. Modigilla oli liivi samaa kangasta, mitä oli Murasen puvun vyö-osuus. Se oli kaunis. Mari Kiviniemi oli todella hot ja onnistunut. Samoin linnan kuningattareksi kruunattu Maria Ylipää. Mitäpä sitä muuta. Mieleeni jäi myös Anna Halonen, jonka puku oli yksinkertaisuudessaan ja tavallisuudessaan ihan nappi valinta. Ei mennyt yli, eikä jäänyt alipukeutuneiden listalle. En muista oliko pukua käytetty aiemmin. 

Mauno Koivisto sai illan sympatiapisteet. Mainon sinertävät hiukset ja kumara ryhti. Voi Maino, mun ikäpolven Kekkonen. Kun Ahtisaari valittiin presidentiksi, olin järkyttynyt. Maino oli aina ollut presidenttinä. Maino ja Tellu, resinttipari. Mitään en presidentin hommista tiedä tai ole Koiviston politiikkaa seurannut, mutta lapsuudesta nousevat vahvat muistot tulvii aina mieleen, kun Koivisto seisoo linnassa muiden presidenttien kanssa. Niin nytkin. Toivoin jälleen Mainolle hyvää terveyttä ja kivutonta eloa. Vilpittömästi. 

Sellaiset linnanjuhlaruodinnat. Mielipiteet.