Negatiivisuuden syöpä.

Tämä on niitä päiviä, kun kannattaisi olla hiljaa, sulkea pois maailma ja vetäytyä. En ymmärrä ihmistä, enkä tarvetta negatiivisella tuottaa toiselle pahaa mieltä. En ole ymmärtänyt sitä näiden kolmenkymmenen ikävuoteni aikana koskaan. Kyllä, olen siihen sortunut itsekin, mutta silti ymmärtämättä sitä. Jokaisen hetken jälkeen kun itsellekin on tullut siitä paha mieli.

Olen siis ollut vuoden viimeisenä päivänä pahalla mielellä ja alakuloinen luettuani muutamia juttuja facebookissa ja tämän jälkeen vielä tabloid-lehden "keskustelussa". Haukkumista, kyynisyyttä ja pessimismin kukoistusta kerrakseen - molemmissa.

Onneksi päädyin kuitenkin lukemaan blogeja, joissa ei ollut asiasta tietoakaan.
Tokihan suosituilla bloggareilla on nähty negatiivista kommentoitia ja keskusteluakin, mutta aika harvassa on ne tekstit, joissa bloggaajat suoranaisesti valittavat tai haukkuvat jotain. Kriittisyyttä on hyvä olla, mutta mitään noiden edellämainittujen asioiden kaltaisia asioita saa hakemalla hakea.

Ainakin minun päivääni on tänään piristäneet. MouMou-iina, Syksyinen muuttolintu - Joanna, Lontoon tapahtumat ja Ihanan pippurinen Heidi. Tämän lisäksi luon blogilistalta satunnaisia blogeja ja paha mieli katosi. Jonka jälkeen avasin taas facebookin ja mieleni musteni heti. Palautin itseni samalla reseptillä ja nyt mietinkin, miksi pitää negatiivisuuden jakaminen on helpompaa, kuin sen positiivisen. Positiivisiä ihmisiä pidetään hölmöinä tai tyhminä?

Anteeksi kaikki, jotka minut tuntevat, mutta alan mielummin tyhmäksi ja idiootiksi, kuin suostun enää pilaamaan negatiivisuuden ilmapiirissä omaa päivääni. Olen mielummin onnellinen hölmö, kuin onneton riidankylväjä. Tai "älykkö", kuten osa heistä itseään kutsuu. Ei älyä osoita kirjaviisaus tai nokkeluus, vaan toisten ihmisten kohtelu. Miten paljon tahansa lukenut filosofikin voi olla moukka ja käytöstavaton, toisia haukkuva ääliö. Ei ehkä se oletetuin stereotypia, mutta voi olla.

Siispä toivon vuodelta 2013 onnellista hölmöilyä.