tiistai 11. joulukuuta 2012

On olemassa asioita...

... joista innostuminen on viedä jalat alta.

Yksi sellainen asia on Tampere. Tai siis Tanpere. Ihastuin ja rakastuin Tanpereeseen muutama sitten, vietettyäni siellä aivan ihanan viikonlopun. Sen jälkeen on Manse ollut mielessä usein ja paljon. Tanpere on myös sellainen Jalat Alta-paikka.

Ensimmäinen reissu Manseen oli varmasti 10 vuotta sitten. Silloin olin vain yhden yön ja suurimman osan ajasta vain yhdessä paikassa, enkä nähnyt kaupunkia kovinkaan paljoa. En niin, että olisin siitä jotain tajunnut. Semmoinen kiva pieni seminaarimatka, jonka nestemäinen tarjoilu hämmentää muistikuvia.
Parin vuoden takaiseen reissuun ei liity niinkään nesteytys, mutta henkinen känni. Sellainen pysyvä huumaantuminen viikonlopussa.

Olen käynyt Tanpereella viimeeksi ystäväni H:n kanssa viikonloppureissulla toissa helmikuussa. Eli vuoden 2011 helmikuussa. Ei näin kohdella lempikaupunkejaan! Soosoo!

Jos nyt kaikki menee hyvin, pääsen loppuviikosta Mansesteriin muutamaksi päiväksi. Pääsen näkemään ystäviä! Pääsen imemään itseeni Tanpereen voimaa. Vaikkakin se on vähän piilossa lumen alla, niin siellä se silti on. Nääs.

En ollut koskaan aiemmin pitänyt itseäni kaupunki-ihmisenä. Yksikään kaupunki ei ollut saanut aikaan samanlaista hullaantumista. Toinen hullaantumiseni kohde on eteläisessä Virossa, eikä suinkaan kaupunki. Ja loput paikat on jotain metsikköjä ja pellonreunoja. Siinä mielessä Tanpesterin vetovoima on hieman hämmentävää. Maagista suorastaan.

Jos jossain voi tuntea olevansa elossa, Tampereella voi.
Sieltä puuttuu vain meren tuoksu, mutta sen voi korvata järven henkien läsnäololla.

Tampere, soon I hope we will meet. And together we will be like never before or never after this.
Rakkautta syvää, Tampere 

(kuva opiskelijantampere.fi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti