maanantai 17. joulukuuta 2012

Vaatepolitiikkaa.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja sairaalla idealistilla ei ole varaa osta mitään. Mua on pitkään vaivannut kroonisen fyysisen vaivan kanssa käsikädessä kulkeva krooninen likviditeettikapeikko, eli rahan puute. Also known as köyhyys.
Ai mutta eihän tästä saa puhua! Hitsipilli! Minähän ihan unohdin.
No, meni jo ja jatkan, kun kerta aloitinkin. Näillä tuloraja- ja muilla mittareilla mitattuna olen siis köyhä. Olen kuitenkin kouluja käynyt, opiskeluni saattanut päätökseen ja minulla on jopa olemassa vakituinen työpaikka! Aion sinne myös palata ja niin edelleen. Silti käyn joka kuukausi sosiaalitoimiston luukusta pudottamassa kirjekuoren, johon kerään liudan laskuja, kuitteja ja tiliotteet. Sitten ne sieltä sosiaalitoimistosta laskeskelee matemaattisia yhtälöitä ja pudottaa muutaman roposen mun tilille. Olen siinä tuloluokassa, jonka kuukausiansiot ovat jotain todella vähän ja jokaisen sentin kohdalla pitäisi ajatella kuluttamista tarkkaan. Usein ajattelenkin, mutta faktana on myös todettava, ettei sitä ihan joka ikinen päivä jaksa! Kun on löytänyt jo lähikaupoistaan ne halvimmat tuotteet, niihin myös kyllästyy. Halpismerkkien kamat on myös ruokapuolella osittain kamalaa kuraa. Euroshopperin kahvi on näistä pahin.
Älkää ostako! Sitä ei voi juoda ja se kalliimpi kahvi on kuitenkin haettava sieltä kaupasta. Säästäkää ne muutamat sentit ja jättäkää se shopperi ostamatta.
Tätä sitä kuitenkin miettii joka kuukausi. Rahaa. Sen puutetta.

Rahan vähyys vaikuttaa myös siihen, ettei ole mahdollisuutta ostaa uusia vaatteita. Terveet ja kykenevät ja tietynkokoiset ihmiset voivat käydä kirpputoreilla. Sitä haluaisin itsekin suosia, mutta kokeilin keppien kanssa kerran ja meinasi itku tulla. Siitä tullut yhtään mitään. Olisi pitänyt seistä penkomassa niitä paikkoja ja milläs seisot, kun ei pystyssä pysy. Ehkä seuran kanssa onnistuisi paremmin, mutta sitten taas ahdistaa ettei perähuudlariin mahdu ne Makkosen Liisan kojussa myynnissä olevat farkut kokoa 40. Ne kirpparin myyntikojuista suurimmat. Läskien kirppiksiä odotellessa. Stna. Anteeksi, ei pitäisi kirota, mutta nyt ottaa hermosta.

Ostan n. kahden vuodein välein uudet verkkarit, kun edelliset hajoaa päälle. Paikkaan ne rikkonaiset ja käytän niitä kotona. Ulos mennessä vaihdan ne "uudet" päälle. Yritän säästää. Tekohengitän.
Nyt sain taas suosituksia tilata henkkamaukalta, kun siellä on halpaa ja "köyhälle" sopivaa. Siis WTF??! KÖYHÄLLE SOPIVAA? Hennes et mauritsilla? Sallikaa minun nauraa ja naurakaa itsekin.
Mikä siellä sopii köyhälle? Ne lipareet, jotka menee ensimmäisessä pesussa a) pilalle tai b) rikki (ehkä jopa c-molemmat!). Joku neljän euron toppi, jonka joutuu ostamaan kuukauden päästä uusiksi ei ole kovinkaan säästävä tai kannattava hankinta. Kun Seppälästä saa vuodeksi kympillä. He, he.

Sen lisäksi kyseisen rytkypuljun eettisyys on minulle punainen vaate. Niin vaatteiden tuotanto, kankaiden tuontato kuin lähes kaikki halparytkylän tuotteisiin liittyvissä osapuolissa on joko lapsityövoiman, naisten riiston tai muuten tekstiiliteollisuuden pimeimmän kolkan kanssa tekemisissä.

Tekopyhäähän se on, kun kaikissa vaatefirmoissahan se on läsnä. Nepalilaiset ja Indonesialaiset eivät todellakaan ole työolosuhteiden ykkösluokkaa. Ja siellähän suurin osa meidän vaatteista tehdään. Valitettavasti. Kirosanat taas tähän väliin.

Muutama vuosi sitten tuli BBC:n dokumentti, jossa kuusi brittiläistä nuorta lähtivät tutustumaan Kaakkois-Aasiaan ja itäänpäin vaateteollisuuden tuottamiseen. Taisivat vielä olla jotain Lontoon Yliopiston opiskelijoita osa. Kuusiosainen sarja näytti karut olosuhteet henkkamaukan, Zaran, Mangon ja jonkun neljännen rytkylän vaatteiden tuotannosta. Farkkuteollisuus oli myös mukana. Tällä hetkellä näistä asioista yritetään puhua enemmän, mutta vieläkään niistä ei helpolla löydä infoa. Greenpeacen Detox-kampanja on ensimmäinen, joka on saanut ehkä vähän enemmän näkyvyyttä. Tokihan tuollakin on, että H&M on lupautunut puhdistamaan linjastonsa. Ei kuitenkaan luvannut vielä lopettaa lapsityövoimaa tai naisten riistoa tai halpatuontantoa, jonka vuoksi työolot saattavat olla kamalat ja vaaralliset. (Kaikkihan muistavat sen useamman sadan surmanneen tulipalon Indonesialaisessa tekstiilitehtaassa...)

Minulle tämä on tärkeää. Ei riistetä ihmistä, eikä luontoa. Tekstiilituotanto kuitenkin on kallista! Miettikää nyt vaikka mitä maksaa se käsintehty mekko jossain markkinoilla. Vähintään neljäkymppiä. Vähintään. Nanson mekot maksaa osa yli satasen. Eikä niitä tehdä käsin. Ehkä.
Markkinoilla viikonloppuna katsoin että pyytävät villasukista neljäätoista euroa. Aika halpa tuntihinta, jos ajattelee että kerä kunnon lankaa, josta sukkia kannattaa tehdä, maksaa ainakin neljä euroa. Kymppi jää. Saa olla aikamoinen sukkamummo, että väkertää villasukkaparin tunnissa. Jos siis kympin tuntipalkalle mielii. Tunti per sukkakin on jo aikamoisen ekspertin vaatimustaso. Ei ihan aloittelijan homma. Silloin solis vitosen tunti. Verottomana. Silti koin ne aika tylsät yksilöt kalliiksi. Värikin oli tylsä ja malli huono.
Pitää saada halpaa ja hyvää, kun on totuttu saamaan edes sitä halpaa ja näennäisen hyvää.

Mutta auttaako tämä yhden naisen boikotti henkkamaukkaa ja muita riistoyrityksiä kohtaan?
Ei ainakaan, jos ei siitä tule ikinä missään maininneeksi mitään. Ja kyllä se ainakin sen verran auttaa, että yhden ihmiset vähän rahat kantautuvat joihin toisiin pusseihin. Todennäköisesti riistoyrityksen mahdollisuutta ei voi koskaan sulkea pois jostain tuotantoportaasta, nyt kun välillä on ostettava halpaa. Ei auta haaveilla satasen housuista, jos viisitoista euroa on varaa pistää menemään....

En nyt halua jeesustella tai tehdä itsestäni parempaa ihmistä. Päästäkseen siihen ideaalitilanteeseen, että voi olla suhteellisen huoleti ja ostaa vaatteensa kotimaisuusaspektilla tai reilua kauppaa tukien tai teetättää (=tehdä itse - ahhahahahaa vuosisadan vitsi!), on oltava taloudellisesti vakaammalla pohjalla. Niillä keskiluokkaisilla ja hyvätuloisilla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa.

Silti en aio tästä aiheesta vaieta. Jossain kohtaa ehkä räksyttävää koiraakin voidaan alkaa kuuntelemaan.
;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti