Se oli hienoa!
 |
| © Riikka Kiviaho |
Jonotettiin siis lippuja 12.12. ensi-iltaan tulevan elokuvan lippuja. Jonotustapahtuma oli oikein järjestetty ja organisoitu Finnkinon puolelta, eikä vain kylmässä värjöttelyä ja tuskaa. Sen sijaan koko yö leffoja, leffateatteria ja kaikkea semmoista mukavaa.
Tennispalatsin lisäksi jonotustapahtuma oli järjestetty ainakin Vantaan Flamingossa. Juuri nyt hatara juustopääni ei muista oliko Jyväskylässä ja muuallakin olla koko yö jonottamassa. Kuopiossa lipunmyynti alkoi ainakin tuntia ennen nettimyyntiä.
Oikeastaan koko yö meni hujauksessa. Saavuin Tennispalatsin kulmille kahdeksan aikaan, jossa ystävä jo oli jonossa kera ystävänsä. J. oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta sehän ei tunnetusti haittaa ketään.
Puoli yhdeltätoista jakoivat jonotusnumerot. Siihen asti aika lensi kuin siivillä. Höpötellessä, hölmöillessä ja kahvikupposen hakemiseen se sitten meni. Numerojono eteni viuhahtamalla ja sen jälkeen olimme vapaita kuin taivaan linnut.
Olin alunperin suunnitellut istuvani yön LOTRien näytöksissä, mutta hienosti olin pudottanut pankkikortin menokulkupeliin ja sain sen sieltä vasta yhdeltä. No Lord of the Rings for me. Lopulta se ei haitannut ollenkaan, sillä hengaaminen leffateatterissa oli todella mukavaa. Pankkikortin paluun jälkeen löysin kädestäni Twilightin ja Batmanin liput.
Twilight - Aamunkoi, part II oli kyllä niin vitsi. Yleisö oli hegemoniassaan näytöksen paras anti. Ainakin oman tunnustelun mukaan leffa oli kaikkien mielestä vitsi. Onneksi se kiljuvien teinien lauma puuttui sieltä ja muutoinkin vähäinen väkimäärä oli innostava. Oikein leppoisa meininki.
Batman olikin sitten paljon mukavampaa katsottavaa. Vähän oli vaikea välillä keskittyä, kun Auroran ampuminen pyöri mielessä. Kyllä, olen herkkä ja välillä liian empaattinen ja kiltti, mikä näkyy näissä kohdissa. Batmanin äänimaailma oli kuitenkin se mikä piti hereillä. Banen ja Lepakkomiehen puheäänet saivat mut koukkuun ja polvet notkumaan. Siihen rinnalle vähän yösilmillä katsottuna Joseph Gordon-Lewitt ja Anne Hathaway. Yön kruunu.
Batman yöllä oli ehkä muutoinkin juuri se eksotiikka, mitä tilanne vaati. Räminää. rytinää ja hienoja erikoistehosteita. Olin jopa niin väsynyt, etten osannut arvailla mitään etukäteen. Joo, en ole lukenut Batmania sarjakuvana, mistä juonen olisi tiennyt etukäteen. Niin nörtti en ole. Vielä.
Lepakkomiehen seikkailujen jälkeen olikin kello jo melkein lipunmyynti. Jonon muodostaminen aloitettiin ennen seitsemää, lipunmyynti starttasi jonon tukkoisuuden helpotukseksi puoli kahdeksan ja me pääsimme kotiin kahdeksan kieppeillä. Kotimatka aamusta oli kieltämättä outoa ja erilaista, mutta seikkailu oli mieluisa.
Toivottavasti seuraavien Hobittien aikaan tehtäisiin samoilla tavoin. Sen verran lämminhenkinen tilaisuus oli kyseessä.
Kiitos kuuluu myös tapahtumaa valokuvanneelle Riikalle ja J:lle. Tänks, ai häd fan.
Mulla on jutusta jopa Nasukuva, jonka paljastan myöhemmin.
 |
| Kello yksi lyö. (© Riikka Kiviaho) |
Oikeastaan koko yö meni hujauksessa. Saavuin Tennispalatsin kulmille kahdeksan aikaan, jossa ystävä jo oli jonossa kera ystävänsä. J. oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta sehän ei tunnetusti haittaa ketään.
Puoli yhdeltätoista jakoivat jonotusnumerot. Siihen asti aika lensi kuin siivillä. Höpötellessä, hölmöillessä ja kahvikupposen hakemiseen se sitten meni. Numerojono eteni viuhahtamalla ja sen jälkeen olimme vapaita kuin taivaan linnut.
Olin alunperin suunnitellut istuvani yön LOTRien näytöksissä, mutta hienosti olin pudottanut pankkikortin menokulkupeliin ja sain sen sieltä vasta yhdeltä. No Lord of the Rings for me. Lopulta se ei haitannut ollenkaan, sillä hengaaminen leffateatterissa oli todella mukavaa. Pankkikortin paluun jälkeen löysin kädestäni Twilightin ja Batmanin liput.
 |
| Mollaan jonos (© Riikka Kiviaho) |
Twilight - Aamunkoi, part II oli kyllä niin vitsi. Yleisö oli hegemoniassaan näytöksen paras anti. Ainakin oman tunnustelun mukaan leffa oli kaikkien mielestä vitsi. Onneksi se kiljuvien teinien lauma puuttui sieltä ja muutoinkin vähäinen väkimäärä oli innostava. Oikein leppoisa meininki.
Batman olikin sitten paljon mukavampaa katsottavaa. Vähän oli vaikea välillä keskittyä, kun Auroran ampuminen pyöri mielessä. Kyllä, olen herkkä ja välillä liian empaattinen ja kiltti, mikä näkyy näissä kohdissa. Batmanin äänimaailma oli kuitenkin se mikä piti hereillä. Banen ja Lepakkomiehen puheäänet saivat mut koukkuun ja polvet notkumaan. Siihen rinnalle vähän yösilmillä katsottuna Joseph Gordon-Lewitt ja Anne Hathaway. Yön kruunu.
Batman yöllä oli ehkä muutoinkin juuri se eksotiikka, mitä tilanne vaati. Räminää. rytinää ja hienoja erikoistehosteita. Olin jopa niin väsynyt, etten osannut arvailla mitään etukäteen. Joo, en ole lukenut Batmania sarjakuvana, mistä juonen olisi tiennyt etukäteen. Niin nörtti en ole. Vielä.
Lepakkomiehen seikkailujen jälkeen olikin kello jo melkein lipunmyynti. Jonon muodostaminen aloitettiin ennen seitsemää, lipunmyynti starttasi jonon tukkoisuuden helpotukseksi puoli kahdeksan ja me pääsimme kotiin kahdeksan kieppeillä. Kotimatka aamusta oli kieltämättä outoa ja erilaista, mutta seikkailu oli mieluisa.
Toivottavasti seuraavien Hobittien aikaan tehtäisiin samoilla tavoin. Sen verran lämminhenkinen tilaisuus oli kyseessä.
Kiitos kuuluu myös tapahtumaa valokuvanneelle Riikalle ja J:lle. Tänks, ai häd fan.
Mulla on jutusta jopa Nasukuva, jonka paljastan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti