Himmeet bileet!

It was such a party! Partay!! Wohooo!
Ha!
Vuodenvaihteen bileet pitivät sisällään "ilo"tulitteita entisessä kotikunnassa, 45min odotus taksia (jota ei koskaan tullutkaan), kaksi alkoholijuomaa, hyviä naposteltavia, aivan paras seura ja nukahdus sohvalle! Että niin kovat bileet!

Meillä oli kahden hengen kostobileet.
Hyppäsille ilmaan kellon lyödessä 12. Katsoimme pommitusta ja sotaa olohuoneen ikkunasta. Näimme miten idiootit teinit heittivät itsensä päälle sähikäisiä. Jestas. Toivottavasti siinä ei käynyt kuinkaan. Yhden takkia tapputtelivat ja toinen oli kyyryssä pidellen kasvojaan.

Muutoin katsoimme telkkaria, dvd:tä, höpöttelimme, mutta lähes kokoajan olin vain väsynyt. Taksin odottaminen uuvutti minut, enkä oikein missään kohtaa piristynyt.

Nyt se on sitten vuosi 2013.
Toivon muutamaa asiaa tapahtuvaksi. En tehnyt yhtäkään lupausta, paitsi sen, että pyrin edelleen siihen mihin tähänkin asti. Selvittämään mitä haluan.
Sen jo tiedän, että haluan Tampereelle, mutta realistinen puoleni tiedostaa sen tulevan vasta kun fyysinen olomuoto on paremmassa jamassa.

Naputtelin tänään kelan papereita paremmalle tolalle. Varmaankin ainoa fiksu teko vähään aikaan. Päättyvien tukien osalta laitoin jatkohakemukset menemään, toimitin liitteet ja nakuttelin muutosinfoa tiedoksi. Ruuaksi väkersin punajuurikeittoa. Esivalmisteluihin taukoineen puolitoista tuntia. Samanmoinen kiehumiseen. Ei mikään pikalounas. Sekaan lisäsin vähän joulusta jäänyttä vuohenjuustoa. Kyllä se ihan hyvää oli.

Vuosi päättyi antibiootin ottamiseen ja alkoi sillä. Tulehdusta ei huolestuttavaa määrää ole, haavat ovat siistejä ja kutisevat paljon. Kutina sekoittaa aivan varmasti jossain kohtaa pääni.

Suurin muutos viimeiseen pariin vuoteen on kuitenkin erään velvollisuuden päättyminen vuoden siirtyessä eteenpäin. Ei velvollisuuksia suuntaan, joka on ollut jo hyvin iso osa arkea. Kieltämättä outoa, mutta ehkä siihen on totuteltava. Eikä se silti tarkoita pysyvästi niiden asioiden katoamista. Vain sen velvollisuuden. Vaikkakin sain eilen päähäni ettei seuraani kaivata tai etten olisi tervetullut "mestoille" näiden velvollisuuksien poistuttua.

Elämä opettaa, tieto lisää tuskaa
(Mitä tänne jää - Erin - Vain Elämää)