Jokainen meistä kohtaa päivittäin läjän ihmisiä. Osan kanssa on helppo löytää yhteys ja puheenaiheita ja sitten on niitä vastakohtia. Joillain on samanlainen maailmankatsomus kuin itsellä ja niistä löytyy vaihtoehtoja vaikka millä mitalla. Äkkiseltään jokainen voi varmasti laskea kymmenen erilaista ihmistä ympäriltään. Niin, koska olemme yksilöitä.
Silti tänäänkin pohdin noiden yksillöllisten ilmentymien eroja. Osittain siksi, että kohtasin lyhyessä ajassa isojen ääripäiden edustajia. Tai "kohtasin" on väärin ilmaistu. Ehkä pikemminkin näiden ilmentymien eroja edustavien henkilöiden toiminta ja käytös tuli muuta kautta ilmi.
Toista muotoa voisi sanoa kiusaamisen ilmentymiseksi ja toinen oli Ystävyyttä isoilla kirjaimilla. Ystävyyden aikaan innostus ruokki toinen toistaan, naurua, iloa ja ihanuutta. Teetä ja sympatiaa. Surullisiakin asioita ja ikäviä sisältöjä, joiden ympärille ystävyyden seinät nousivat tukemaan ja kannustusta löytyi molempiin suuntiin.
Sitten samalla käytöstä, jossa ihmisten teeskennelty kiinnostus paljastuu hitaasti vain oman edun tavoitteluksi. Kun tämän veräjän on tavallaan välttänyt, alkaakin se syrjintä ja käytös, jota on vaikea tulkita ilman vastauksia. Joita ei ole saatavilla - edes kysyttäessä. Sen sijaan saa piikittelyä, vähättelyä ja kaiken kyseenalaistamista. Sitä alkaa epäilemään itseään ja pitämään itseään syyllisenä ilman selkeää näkyvää syytä.
Koska varmuutta ei ole, en tiedä miten päin tulisi olla. Pitäisikö yrittää saada niitä vastauksia, pitäisikö yrittää olla huomaamatta noita selkeitä asioita ja yrittää vielä vai vain antaa olla ja siirtyä eteenpäin? Vaikkakin se tuntuu väärältä ratkaisulta, sillä itse ei tiedä mistä on kyse - jos mistään! Koska ei saa vastauksia kysymyksiin.
Ystävyys taasen kestää vuodesta toiseen, vaikka välissä saattaisi olla useidenkin kuukausien tauko ja hiljaisuus. Niihin ihmisiin on oppinut luottamaan Ystävyyden kehittyessä ja kasvaessa. Hiljaisuus voi johtua toisen kiireestä tai muusta elämäntilanteesta. Ystävyys ei vaadi ihmeitä, eikä asioita joiden arvoa voi mitata rahassa. Se voi olla yksinkertainen teehetki tai vaikka kuvaviesti kännykässä.
Näiden kahden välissä on iso aukko joiden väliin mahtuu monta erilaista versiota. Osa ei vastaa tekstiviestiin välinpitämättömyyttään ja osa kiirettään. Joidenkin kohdalla asiat oppii vuosien aikana ja joidenkin kohdalla kerralla.
Se, mikä tässä kuitenkin on pointtina on myös se, ettei Ystävyys ole koskaan vielä osoittautunut ylimieliseksi. Siis se ystävyys, joka on kestänyt vuodesta ja tilanteesta toiseen. Joidenkin kohdalla on vähemmän vuosia ja joissain vuosikymmeniä. Ylimielisyyttä sisältävät ystävyydet ovat menneet menojaan. Tai jääneet syntymättä.
Silti tämän tekstin pohjalla on ehkä jonkinlaiseen ylimielisyyteen törmääminen. Mikä tuntuu pahalta. Ehkä tämä on sitä, että olemme kaikki tasa-arvoisia. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Olemme kaikki samalla viivalla - toiset vain ovat ylempänä kuin toiset ja mitä näitä nyt on. Sanahelinällisiä vertauksia.
Mutta miksi se tuntuu pahalta? Niiden negatiivisten asioiden paljastuminen ja samalla hiipuminen pois? Siksikö, että olisi halunnut toivoa jotain muuta?
Kun lopputulos on ehkä siitä johtuvaa, että on pitänyt kiinni omista arvoistaan ja omista mielipiteistään sen sijaan että olisi antautunut toisten vietäväksi ja poljettavaksi?
Ei. Nyt paha olo kumpuaa pettymyksestä ylimielisyyttä kohtaan. Osittain mukana on myös surua.
Blogini peruskysymyksen äärellä ollaan. Mitä haluan?
Näiden teemojen keskellä vastaus on: Ystävyyden kehittymisen mahdollisuutta ja positiivisuutta. En teennäisyyden tai ylimielisyyden sisältöjä. Haluan voida puhua mistä vaan ilman, että joudun miettimään voidaanko sitä käyttää minua vastaan henkilökohtaisesti. Kuulostaa ala-aste meiningiltä, mutta joidenkin kohdalla se ei poistu koskaan. Ollaan edelleen se Make ja Mirkku hiekkiksellä, jossa Ritu jätetään ulkopuolelle koska sillä on perseessä luomi-tapaan. Niin valitettavaa kuin se onkin, joidenkin kohdalla tuo tapa pysyy ainiaan.
Ei, sitä en halua. Ei kai kukaan halua sitä. Pelkoa selkäänpuukottamisesta tai kiusaamisesta.
Uskokaa tai älkää, kiusaamista esiintyy kaikissa ikäluokissa ja ammattiryhmissä myös.
Ystävyyden läsnäolo ja hengittävyys sen sijaan auttaa jaksamaan. Vie eteenpäin ja tuo lämpöä. Eikä se todellakaan vaadi kuin läsnäoloa ja ehkä sillointällöin teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti