Ajatukset viipyilevät viimeisen neljän päivän aikaisissa tapahtumissa, maisemissa ja muistoissa. Haluaisin muistaa joka hetken, kun se kaikki on vain jotain mitä ei voi käsittää.
Ennen tapahtumia ei tiennyt miten niistä voisi kirjoittaa ilman hehkuttamista ja nyt en tiedä miten sitä hehkuttamista voisi hillitä?
Olimme tyttöporukalla Pyhällä Radio Novan Winterunplugged-tapahtumassa. Kyseessä oli kuitenkin Novan ja Hondan kilpailun voittomatka. Ystävä kysyi viime vuoden puolella osallistumisesta ja päätimme osallistua. Voitto varmistui hieman ennen joulua ja tavallaan korvasi stimulaattorin aseman joululahjana. Voiton varmistuessa en tiennyt miten päin olisin ollut. Se oli jälleen niitä hetkiä kun henki salpautuu, eivätkä aivojen prosessorit toimi. Pääsisin lomalle ja vieläpä Lappiin!
No, nyt reissu on ohi. Nyt pitää jatkaa elämää siinä omassa arjessaan.
Miten se tapahtuu? Ei kuvia tai muita taltiointeja katsomalla. Ei purkamalla matkalaukkuja, eikä itkemällä. Olo on samankaltainen kuin vuosi sitten päättyneen Kabaree-ryhmän esitysten jälkeen. Lohduttomuus ja epätoivo ovat valloillaan ja ikävä kuoruttaa tämän kaiken. Ei ole voittajaolo.
Niin tärkeä oli tuo neljä päivää. Täynnä tärkeitä ihmisiä, tunteita, onnistumisia ja itsensä ylittämistä.
Puhumattakaan nauramisesta ja yhteisestä ystävyyden voimasta.
Kiitos Team Tytöt. Kiitos Radio Nova. Kiitos Honda. Kiitos Universumi.
Jahka tästä hieman palaudun ja tasaannun, kirjoitan tarkemman raportin kuvien ja yksityiskohtien kera. Nyt ei vielä pysty. Nyt on makusteltava ja yritettävä selvitä omillaan.
Rakkautta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti