Antin keikkahan oli ajallisesti ennen P!nkiä, toukokuun alussa.
Silti edelleen on vaikea sanallistaa tuon illan tunnelmaa ja kokonaisuutta.
Keikka oli Tuiskun ensimmäinen Tavastian keikka, muttei toivottavasti viimeinen. Samalla juhlittiin uunituoretta levyä, Toisenlainen tie. Itse olin koko päivän luukuttanut levyä kotona spotifyn kautta. Olin aika äärimmilleni viritettynä saapuessani Tavastialle. Ovet saliin olivat vielä kiinni ja jännittyneen odottava tunnelma kutitteli iholla. Itse stressasin vain hyvän paikan saamisesta. En halunnut jäädä jalkoihin ja vakaa suunnitelma oli päästä reunalle, penkille muiden päiden yläpuolelle.
Yläpuolelta olikin sitten vähän rennompaa seurata keikkaa. Mitä nyt jollain oli ilmapallo mukana, jonka siirsin aika-ajoin sivuun kepillä. Vaikka pidänkin My Little Ponysta, ei se siinä keskellä näkökenttää ollut kovinkaan hemaiseva ilmestys.
 |
| (c) Tiia Santavirta, Chaos Tube |
Keikka itsessään oli kuin kanuunan suusta lauottuja kuulia suoraan. Olin ehkä itse niin vastaanottavainen ja avoin, että kappaleet iskivät todella kovaa rintarangan taa. Eniten sinne iskivät silloin ja iskevät edelleen Jää tai mee, Pysy lähellä mua, Rakkaus on, Ihmiset, Namaste, Itsepäiset ja erityisellä tavalla myös Mies. Leilan kauneus on ihana, mutta en ole antanut itselleni lupaa kiintyä kappaleeseen.
Levynjulkistamisessa soitetaan kuitenkin myös vanhoja kappaleita. Yleisö on ihan tulessa ja minua vähän pyörryttää. Antti on kovassa kunnossa ja tämmöinen hitauteen pakotettu vallan hengästyy. Silti huomaan olevani täysillä mukana, mikä tietysti kostautuu jälkeenpäin.
 |
| (c) Tiia Santavirta, Chaos Tube |
Yleisö on myös muutoin erittäin paljon artistin puolella. Paikka on tupaten täynnä ja välillä fanityttöjen äänimyrsky saa seinät tärisemään. Tuisku on valloittanut Tavastian legendaarisen lavan ylivoimaisella tavalla! Uusi levy on hienoakin hienompi ja paluu lavoille hiljaisuuden jälkeen tehty niin tyylikkäästi, ettei kenenkään tarvitse epäillä enää. Johan sen vakuutti levyn ensimmäinen sinkku, Rakkaus on, joka totisesti räjäyttää yleisön tuleen.
Seuraavana päivänä mun kroppani on aivan hajalla ja infernaalinen on pieni sana vain. Silti sisällä kuplii se hieno ja energinen ilta, jonka aikana lavalla säteilee ihminen, jonka läsnäolo ja lavakarisma on niin suurta, ettei sille kannata hirveän avoin olla. Sen alle voi myös murskautua, ainakin herkempi ja haavoittuvampi ihminen. Tuisku ei ole mikään pikku myräkkä, vaan poppimainen hirmumyrsky, jonka jälkeen on varmasti pyörryksissä ja sekaisin. Jalat menee alta ja pumpulimainen olotila jatkuu pitkään. Kyllä, olen muuttunut fanitytöksi, tai faniaikuiseksi.
 |
| (c) Tiia Santavirta, Chaos Tube |
Hieno artisti.
Hieno mies.
Kuvat Chaos Tube-blogista, kuvaajana Tiia Santavirta. Kuvien oikeudet hällä, ei minulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti