Hyvä, parempi, paras?

Tämä päivä on ollut aikamoinen kooma.

Silti olen huomannut iltapäivän mittaan pohtivani asioita tasolla, josta en pidä. En vain pidä siitä, miten ajaudun olemaan surullinen ja pohtimaan miksi kukaan tekisi asioita X tai ajattelisi tavalla X. Unohdan niin helposti, että siksi koska on ihminen.

Yleisellä tasolla en pidä ihmisistä. Silti ilman toisia ihmisiä en tule toimeen. Rakastan valtavasti ystäviäni ja läheisiäni, tämä ei varmastikaan ole yhdellekään minut tuntevalle ihmiselle yllätys. Perhe ja Ystävät, ei niitä ilman voi elää. Tai voi, mutta henkilökohtaisesti voin tuolloin huonosti.

Neljän tunnin yö- (tai aamuyö-)unilla tämänkaltainen pyörittäminenhän on vallan viisasta, eikö vain? Silti pystyn tähän tänään ilman minkäänlaista tunnesidettä. Ei kuulkaas heilauta, vaikka välistä ajatukset ja mietteet ovatkin aika rajuja. Puhdistavaa, sanoisin. Siksi päätin tästä myös kirjoittaa. En ehkä kovin hyvin, mutta kirjoittaa kuitenkin.

Pääajatus lienee se, ettei kukaan ole toinen toistaan parempi ihminen. En minä, et sinä, eikä naapuritkaan. Ei se Kemiöläinen kalastaja, eikä Utahilainen mormooni. Ei, loppupeleissä me seisomme yhdellä ja samalla viivalla. Toiset kyllä nostavat itseään sieltä viivalta toisten yläpuolelle, mutta oikeasti he vain yrittävät varvistella. Sama toisinpäin. Kukaan ihminen ei ole toista ihmistä huonompi. On vain erilaisia ihmisiä, erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisilla taidoilla varustettuna. Se miten hyvä ihminen joku on, ei ole mitattavissa. Ystävällisyys käytöksen kautta on kaikkien nähtävillä, mutta ystävällinenkään ihminen ei ole epäystävällistä ihmistä ylemmällä tasolla.

Ihmiset vain helposti unohtavat sen. Jeesustelu ja nenävarttaan pitkin katsominen on helppoa. On helpompi ajatella olevansa parempi, jos on enemmän kuin vastapelurilla. Rahaa, mainetta, koulutusta, siisteyttä, mitä vaan voi pitää siinä enemmän sisällä. Silti, en minä olet toista parempi, eikä toinen ole minua. Meillä on vain eri ominaisuudet.

Tämä ei ole helppo asia, ei suinkaan. En voi itsekään sanoa olevani tämän asian pulmunen, Dalai Lama ehkä voi. En tiedä, en ole tutustunut niin hyvin.

Koska tämä kirjoitus todennäköisesti löytyy netistä vielä pitkään, väitän myös etten ole rikollisiakaan parempi ihminen. Ei, en hyväksy rikoksia, enkä varsinkaan tietynlaisia rikoksia, mutten ajattele heidän olevan ihmisinä sen kummallisempia mitä itse olen. Ei, en ole rikollinen, mutten pidä itseäni rikollisten ihmisten yläpuolella. Enkä varmasti koskaan tule hyväksymään rikollista toimintaa, mutta. Niin, ei kukaan.

Eino Leinoa siteeratakseni:
"Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi jumalakin"

Kiteyttää sen, mikä sisältyy tähän ajatukseen.

Kuunneltuani tänään erilaisia tarinoita, erilaisista tilanteista ja mietiskeltyäni näiden asioiden keskellä tätä kaikkea olen jälleen kerran todennut asioita, joita olen miettinyt pitkään, mutta aina jotenkin pyörtänyt ympäri. Minä lukkiudun ihmisten keskellä. Minä lukkiudun niiden ihmisten joukossa, joilta puuttuu nöyryys ja oikeudenmukaisuus. Muutun joksikin toiseksi, toisenlaiseksi, pitääkseni sen puolen itsestäni piilossa, jonka kanssa minulla on parhain olla. Se ei ole ilkeä, pahansuopa tai keskity itseensä. Se pitää arvossaan muiden auttamista, vilpittömyyttä ja rehellisyyttä. Joutuessaan ihmisten keskelle se menee suojaan. On olemassa ihmisiä joiden keskellä se kuitenkin on hyvinkin avoin ja vapaa. Siis minä olen silloin avoin ja vapaa. Nautin asioista, jotka ilahduttavat ja rakastan tärkeitä asioitani enemmän kuin mitään. Se, miksi olen oppinut pitämään tätä puolta suojassa on niinkin yksinkertainen kuin haavoittuvaisuus. Niin valitettavaa kuin se onkin.

Se, mistä tämä lähti oli nimenomaan siitä, ettei kukaan ole toista parempi. Ei ole, eikä tule olemaan. On vain erilaisia ihmisiä, erilaisine ominaisuuksineen. En ehkä ole samaa mieltä kaikista asioista tai hyväksy kaikkia luonteenpiirteitä. Voin silti yrittää rakastaa jokaista ihmistä. Yrittää, en luvata onnistua siinä.

Niin, tiedä sitten. Tästä voidaan keskustella.