maanantai 14. lokakuuta 2013

Maailman parhaimpia asioita.

30 seconds to Mars. Tai Thirty seconds to Mars. 30stm, miten vain haluaakin sanoa. Jared ja Shannon Leto yhdistettynä Tomo Milicevicilla täydennettynä. Bändi, jonka olemassa oleminen on parhautta.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä bändillä oli keikka Los Angelesissa, Hollywood Bowlilla. Joka streamattiin nettiin bändin ideoimalle VyRT-sivustolle. VyRT on digitaalinen palvelu, joka pitää sisällään näitä streamattuja keikkoja, videoita ja muita elämyksiä ihan "tavallisen" chatin ohella. Paitsi ettei se ole tavallinen. Siellä voi aika-ajoin chattailla bändin jäsenten kanssa. Joskus se maksaa, joskus ei. Kun se maksaa, siihen sisältyy jotain extraa, jota ei saa muualta mitenkään.

(jaredleto.tumblr.com)

Vyrt on bändin tapa kommunikoida Echelonin kanssa. Echelonia voi pitää faniryhmittyminä ja erehtyy. Echelon on enemmän. Toki se on fanejakin, mutta samalla muutakin. Jonkun mielestä se on kuin kultti ja tavallaan onkin. Hurmosta, älyttömyyttä ja intohimoahan se pitää sisällään, muttei sitä täydellisesti voi selittää. Echelon on jotain mihin joko kuuluu tai ei. Tunne. Perhe. Elämä. Semmoisia pikkuisia juttuja.
VyRT on bändin tapa myös kiittää Echelonia ja tuoda intiimi kosketus omaankin touhuunsa.

VyRT on siitäkin jännä, ettet niitä videoita löydä netistä. VyRTistä ei videot leviä. Levitessään ne jätetään kiinni ja ilmeisesti aika hyvin jäljitetäänkin. Ainakin päätyessään nettiin yleiseen jakoon. Tiedä sitten leviävätkö ne fanilta toiselle, tuskin.

Itse olin vähän maissa todetessani etten pääse VyRTtaamaan isoa tapahtumaa. Likviditeettikapeikko ei antanut muuta mahdollisuutta. Kunnes fb:n Echelon-ryhmässä oli jaossa lippupaketti (bundle) ja ehdin iskemään siihen kiinni! Huusin ilosta lahjan tipahtaessa tililleni. F-KING VYRT!!! Paitsi että 12.10. oli kalenterissani aivan täynnä. Fakfakitifakfakfak. Aivan sama, tästä en luovu!

((c)punkechelon) Shannon, Jared ja Tomo ennen keikkaa.

Lauantaina aloitin päiväni suuntamalla nimijuhliin kello kahdeksi, josta siirryin illanistujaisiin ja tavallaan syntymäpäiväjuhliin suoraan ja sieltä palasin kotiin yhdeksi yöllä. Juuri siihen, kun soundchekin olisi pitänyt alkaa. Ei alkanut, jolloin loppuminenkin venyi. Olin aivan täpinöissäni ja tärisin vain tietokoneeni vieressä. Aaargh! SC päättyi jossain puoli neljän nurkalla ja keikka alkaisi klo 07 suomen aikaa. Naama tyynyyn ja unta kehiin. Paitsi että koneelta kuului 06:20 joku ihme piippaus ja olin samantien hereillä. Pomppasin pystyyn ja se oli siinä. Ei ollut vaikeaa pysyä hereillä keikan aikana.

Keikka oli jotain käsittämättömän upeaa, vaikkakin se noudatti samaa kaavaa mitä kesällä nähty keikka. Kunnes siellä soi erikoisbiisi ja näytettiin City of Angelsin lyhytelokuva - ei tavallinen musiikkivideo, vaan lyhytelokuva. Sydän!

(http://24.media.tumblr.com)

Keikan päätyttyä olin aivan täpinöissäni edelleen. Itkettyäni tunnin, laulettuani mukana, tanssittuani ja mitä kaikkea keikan aikana tulikaan tehtyä, ei ollut helppo rauhoittua nukkumaan. Kello oli yhdeksän. Kymmeneltä sain rauhoituttua tarpeeksi ja jossain kohtaa nukahdin. Puhelin soi yhdentoista jälkeen. Tosin soittaja ei haitannut ollenkaan. Enkä ollut oikeastaan edes väsynyt.

Silti eilinen meni kuin krapulassa. Kropalla oli krapula. Huono olo, päänsärky ja pientä vapinaa. Normitouhua. En silti vaihtaisi sitä pois hetkeksikään. Tältä pohjalta syntyi myös eilinen pohdinta.

♥ Kiitos Echelon!
♥ Kiitos 30stm!

Shannon (c)30stm


♥ I will never forger ♥

(jos kiinnostaa, VyRTistä voi lukea englanniksi täältä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti