Sisareni on rekkakuski. Molemmat veljeni ovat rekkakuskeja. Isäni on autonkuljettaja, samoin isäpuoleni, jonka isä oli alalla myös. Minulla ei ole edes ajokorttia. Silti kuljetusalan jutut ovat jokseenkin tuttuja. Rekan kyydissä on jollain tavalla kotoisaa ja tuttua.
Sain sisareltani kutsun lähteä hänen mukaansa yövuoroon ja minähän lähdin! Pakkasin vähän evästä, varuiksi kirjan (jos niinku tulee tauko niinku) ja kameran.
Sisaren ajoympyrät pyörivät pääkaupunkiseudulla ja pääkallopaikkana meillä on Pasila. Sieltä saadaan ensimmäinen keikka. Viedään kärry Pasilasta johonkin. Matkalla puhutaan akseleista, kantavuuksista, täysperä- ja puoliperävaunujen tilavuuksista ja muusta mukavasta. Kehä III:lla on yllättävän paljon väkeä liikkeellä.
Perillä sisko hyppää autosta ja katoaa. Käy kuulema avaamassa ovet. Siis avaa kärrystä takaovet. Peruutamme laituriin keskustellen samalla nuorimman veljen peruutustaidoista ja siitä, miten se on aina ollut siinä hommassa haka. Vieressä peruuttaa täysperäyhdistelmä kohti laituria. Homma näyttää juuri siltä, ettei minusta ihan heti olisi siihen hommaan. Ja tuon peruuttamisen se veli hoitaa vaikka silmät kiinni. Tulee vähän semmoinen "oho"-fiilis. Saadaan tämän jälkeen keikaksi viedä tyhjä kärry johonkin. Paikka nro 2 on aika lähellä tätä toista. Heilutaan jossain Vantaalla!
Tämän jälkeen seuraakin odottelua. Yövuorossa tätä on tarjolla ehkä vähän enemmän päivävuoron rinnalla.
Odottelu kuluu tabletin äärellä. Naureskellaan ja pelataan pari erää Sanajahtia. Tämän jälkeen katsotaan pari musiikkivideota ja kun ei muuta keksitä, katsotaan Pasilaa areenasta. Ei ehditä juurikaan katsoa kun pukkaa keikan. Ja taas mennään.
Ulkona on paikallaan seisten -12 astetta pakkasta sanoo auton mittari. Ilman takkia se tuntuu kylmemmältä ja ihan vähän epäilyttää onko se mittari ihan oikeassa. Otetaan kärry, ajetaan, peruutetaan, irrotetaan, otetaan toinen ja kytketään letkut kiinni ja siirretään se toisaalle.Sitten taas odotellaan. Päätetään lähteä pitämään taukoa sille yhdelle ainoalle alueen huoltikselle mikä on läpi yön auki. Eikä se ole aakkosbaari!
Juomista, pientä syömistä, vessatauko ja takaisin autoon. Ruokaa napaan ja tabletista esiin yle areenan komediapuolelta Pasila. Nauraessa aika kuluu nopeammin.
Istumme parkissa tunnin ja saamme keikan, joka olisi pitänyt viedä 10min sitten. Eipä siinä, kukaan ei ollut kertonut meille siitä! Siirretään kärry ja taas odotellaan. Sisko pelaa ja puhuu puhelimessa, minä luen. Kuluu tunti ja sitten taas siirretään kärry. Yö alkaa olemaan voiton puolella.
Höpötellylekin löytyy aikaa. Se on ehkä parasta siskossa, että sen kanssa voi puhua ei mistään. Voin hehkutella sille asioita, joista sillä ei ole mitään hajua ja se vaan muljauttelee silmiä siinä vieressä. Sama toisinpäin. Vaikka me ollaan kuin yö ja päivä aika monessakin asiassa on meillä niitä yhteisiäkin juttuja. Musta ei olisi rekkakuskiksi missään nimessä. Se on likaista puuhaa ja kaikkea semmoista. Ja kun en mä muutoinkaan jaksa niitä auto- ja rekkajuttuja niin ei mun hermo pitäisi rekkakuskin hommissa varmaan ollenkaan. Sen sijaan se on ihan hauskaa silloin tällöin olla mukana jossain vuorossa. Siinä kun ei tartte oikeastaan tehdä mitään. Ihan jo siksikin etten saa!
Loppuyö meni aika nopeasti. Kappas kehveliä ja kello oli neljä. Vietiin viimeinen kärry takaisin pääkallopaikalle, haettiin vikat kahvit ja valmistauduttiin poistumaan. Pääkallopaikalla hölpöteltiin odottaessamme yhden kaverin kanssa ja odoteltiin veljeä. Sisko vei jotain toimistoon ja hengailtiin. Velli tuli töihin, juotiin niitä kahveja porukalla ja sitten lähdettiin kotiin.
Ennen tuota viimeistä tuntia en ollut palellut ollenkaan, mutta siinä vedin ihan umpijäähän. Koko kotimatkan palelin ja palelin. Autokin oli tietysti kylmä seistyään koko yön ja lämpeni vasta vähän ennen kuin pääsin kotiin. Kotona olin ennen seitsemää. Ei siis mitenkään huonompi aika. Pääsisin ajoissa nukkumaan!
Yllättävää kyllä, ei väsyttänyt vaikken ollut juonut kahvia yöllä kuin yhden kupin. Oli vain hyvä mieli yöstä. Nukahtaminen vei silti oman aikansa. Kiitos yöstä, ei ollut vaikea valvoa.
Seuraavasta päivästä ei kannata sanoa mitään. Vaikkei väsyttänyt paljoakaan, oli kroppa aivan tulessa ja käsittämättömän huonossa käyttövalmiudessa.
Onneksi ei tarvitse tehdä noita juttuja siis kovinkaan usein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti