lauantai 25. heinäkuuta 2015

Ruma, mikä se on?

Olen viime aikoina ajautunut tilanteisiin missä puhutaan kauniista ihmisistä ja kauneudesta. Useimmiten ne kuvat ja julkisuuden henkilöt joita on esitelty kauniina ja luotu jotain ihanteita omaan kauneuteen ovat olleet vain ulkoisesti muovisen näköisiä. Kerrokset meikkiä, tyhjiä katseita, tekohymyjä, käsiteltyjä kuvia lehtiin ja kuvia joista kauneutta on vaikea nähdä. Jotain superstaroja, joiden kohdalla on hyvin vaikea nähdä sitä mitä toiset pitävät kauniina.

Minulle kauneus ei ole fyysistä. Minulle se on kokonaisuus miltä ihminen näyttää. Rumuus ei ole sitä että on erilaisen näköinen, vaan sen näkee silmistä. Jos silmien takana ei ole aitoutta, on rumuus nostamassa päätään.

Kauneus on ihmisen sisin. Se, mitä ei voi peitellä, eikä kätkeä. Se ei ole huulipunan sävy, eikä ripsipidennykset. Vaikka nykypäivänä se tuntuu olevan kauneuden ja sen ihannoinin lähtökohta. On tuotetteita millä "kaunistautua" ja tehdä ulkoiselle kuorelle vaikka mitä toimenpiteitä, mutta jos sisin on musta, on ihan sama mitä pakkeleita kukin vetää kasvoilleen. Negatiivisuus tekee ihmisestä ruman. Se painaa hartioita kyyryyn ja tekee ryhdittömäksi.

Tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa pyörii meikittömyyskampanjoita. Se on ristiriitaista siinä, että oletetaan kaikkien ihmisten käyttävän meikkejä. Meikkaaminen ja ehostaminen aloitetaan nykyisin jo nuorempana ja se on iso osa nuorisomaailmaa. Onhan se toki ollut aina, mutta tämän hetken valossa se tuntuu korostuvan.

Myönnän avoimesti etten näe kauneutta Kim (tai mitä ne on) Kardashianissa. Näen tyhjän kuoren jonka sisin on hukassa. Eikä tämä koske vain naisia. Samalla lailla miesihanteista voi löytää kuoria ja tyhjiä kasvoja. Se on surullista.

Einon Leinon sanoin:

Laki ollos itsellesi
Mieti mik' on sulle hyvä,
tuumi mik' on sulle paha,
ruma sulle, kaunis sulle:
ole maailma omasi.
Yltä, alta, kaikkialta, 
enin taistosi elämän.
Iske itsesi kipunat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti