Life is a Mystery!

...everyone must stand alone. 
- Madonna: Like a Prayer.

Niinhän se on. Yksinään täällä on kyettävä seisomaan omien tekojensa ja valintojensa takana. Toki niihin voi ja pitää kyetä vaikuttamaan itse, muuten on jotain pahasti pielessä.

Törmäsin tänään tuttavaani, jonka juttuja kuunnellessa tuli semmoinen olo, että en ehkä halua kuulla enempää hänen egoistista ja itsekeskeistä mölinää. Väsyin aika pian niihin kommentteihin, joissa lauseet alkoivat "minä, minun, minusta..." ja sitä rataa. Lopulta se ehkä jopa huvitti, kun puhuin säästä ja ilmastonmuutoksesta, hän puhui takistaan ja uusista kengistään.
En jaksanut kovinkaan kauaa tätä keskustelun tyyliä, vaan jatkoin matkaani. Kuitenkin on niin, ettei tuon tuttavani kaltaisen ihmisen kanssa halua jakaa mitään asioita. Koskaan ei tiedä kuunteleeko vastapuoli ja mitä sille tiedolle tapahtuu.

Edellisen kirjoituksen jälkeen olen käynyt OMT-fysioterapiassa.
OMT eli ortopedinen manuaaliterapia on vähän toisenlaista fysioterapiaa. Se on tehnyt paljon parempaa kuin tavallinen fysioterapia. Tavallisessa fysioterapiassa jumpataan, kun OMT-tyyppi on hakenut pienin paineluin lisää liikkuvuutta käsi- ja olkavarteen. Jumpalla taas sain sen vain pahemmin jumiin! Pieniä liikkeitä tekemällä myös kotona saan pidettyä tuon hiljaa hiipivän jumin kuriin. Ehkä. Yritän ainakin.

Yllättävän paljon kevät tuo tullessaan menoja. Säännöllisiä ja epäsäännöllisiä. Fysioterapiassa on taas kymmenen kerran satsi. Teatterireissuja on tiedossa muutama ja sen lisäksi pari muuta kulttuurijuttua.

Pääsiäisristeily on tällä viikolla ja se on odottamisen arvoista.
Matkaan lähtee Pyhä-tytöistä 3/4. Neljäs sairastaa kotona, mikä on ihan hyvä ratkaisu. Uudet, viime viikolla tulleet vaatteet toimivat hyvin ja ovat päätymässä laukkuun. Itsetehdyistäkin vaatteista päätyy laukkuun toinen.

Tein viime viikolla kaksi vaatetta. Toinen oli vähän helpompi ja toinen ei. Toiseen tarvitsin apuja, kun toisesta selvisin vain leikkelemällä. Ompelukoneen käyttö olikin haasteellista ja vei aikaa. Sekä yhden viinipullon.
Täytyy yrittää ottaa lopullisesta tuotoksesta muutama kuva, jahka saan sen pääteltyä.

Kevät kyllä painaa mutoin hartioilla. Asioiden aikaansaaminen on työlästä ja huomaankin että minulla saattaa olla seitsemän asiaa keske, eikä yhtään valmiina. Ihme haahuilua.

Kevät...

Kaalilaatikkoinen.

Kello tulee puoleen yöhön. Mulla on vielä ruoka uunissa muhimassa. Hyvin menee!

En ole oikeastaan mikään laatikkoruokien ystävä. Kiusaukset, laatikot, kiitos ei. Pahin on varmaan makaronilaatikko, joka vaan on mössöä mössön perään, eikä maistu miltään. Kaikkein kamalinta on edellisen päivän makaronilaatikko. Ehkä se olisi parempaa, jos osaisin käyttää ketsuppia siinä, mutta kun sekin vaihe on jäänyt pois.

Poikkeus on kuitenkin kaalikaatikko. Pitkään hautunut ja muhinut kaalilaatikko puolukkahillolla. Ah, voih ja nam. Tämän illan versiossa on naudanlihan sijaan broileria. Testiosuus. En halunnut tehdä pelkkistä sienistä, tai vielä vähemmän käyttää soijaa. Näin ollen sain kyytiin edes vähän proteiinia.

Laatikkoon päätyi lopuilta
1/2 kaalista
1 Sipuli
2 isoa herkkusientä
Mausteita
Siirappia

Riisin unohdin hääräillessä, mutta ei se haittaa.

Kuulottin sipulin, sienet ja lämmittelin kaaliakin kattilassa alkuun. Halusin kaalin pehmeämmäksi, jolloin se myös veisi vähemmän tilaa vuuasta. Omistan vain kaksi pientä vuokaa, joten nämä on tarkkoja juttuja.

Kaalin pehmentämisen jälkeen laitoin ainekset voideltuun vuokaan, pari voinokaretta päälle ja 3 ruokalusikallista siirappia per vuoka.
Uuniin 200 asteeseen 45minuutiksi ja sitten vielä puoleksi tunniksi 170 astetta. Asteen laskun kohdalla sekoittelin laatikkoa ja hyvältä näyttää.

Lautaselle tuo päätyy huomenna, sillä kaalilaatikko on parhaimmillaan seuraavana päivänä ja vetäydyttyään kunnolla. En vain millään malttaisi odottaa!

Antaisitko sä kaiken? Oisitko erilainen?

Tuuletuksen paikka!
Tulossa mieletön kevät, kaikesta huolimatta. Sittenkin!
Nyt on jotain mitä odottaa.

1. Cheek @ Viking Linen pääsiäisristeily.
Tytöt iskee laivaan ja kovaa! Ehkä siellä on pari muutakin.

2. P!nk @ Hartwall Areena toukokuussa.
Tee ja mää ja parit muutkin Jaffa-areenalle hakemaan elämystä. Eihän tämän rouvan keikat muuta olekaan.

3. Cheek @ Jäähalli!
No nyt on tulipäähymiön paikka! Liput myytiin tunnissa loppuun ja meillä on liput! Tytöt on täälläkin messis ku merikapteeni! Kymmentä yli yhdeksän kolahti liput plakkariin. Kymmenen minuutin ajan oli verenpaine koholla, hermo tiukassa ja parit ärräpäät linjoilla. Mutta hallussa on. We are so there!

Puhumattakaan kesän reissuista ja tulevista jutuista.
Pilvien hopeareunuksia, niitäpä niitä.

Kun ulkona on harmaata, soita räminärokkia.

Tämän päivän räminärokki tarkoittaa Japanilaista musiikkia. Yritin aamusta kuunnella radiota, mutta levottomuuteni vuoksi siitä ei tullut mitään. Sama tilanne niiden artistien kohdalla mitä olen kuunnellut tämän viikon ajan.

Testasin yhdellä biisillä ensialkuun ja se toimi kuin unelma! Gacktia sen olla pitää!

Gackt on myös monipuolinen artisti musiikissaan. Ei vain räminärokkia, vaan listalta löytyy balladeja, täysin instrumentaleja ja sitten poppia. Kaikki tämä hyvällä äänellä varustettuna. Tai persoonallisella äänellä.

Gackt on Japanilainen artisti, jonka ura lähti käyntiin Visual Kein kulta-aikana 90-luvulla. 1995 Gackt astui Malice Mizerin solistin saappaisiin ja päätyi julkisuuteen. Vuoden 1999 surullisten tapahtumien seurauksena Gackt suuntasi soolouralle ja sillä tiellä hän on edelleen. Erinäisiä bändikokoonpanoja on vilahdellut taustalla ja huhuja milloin mistäkin. Gackt soittaa itse ainakin viulua ja pianoa. Myös perinteisiä soittimia on nähty Gacktin kädessä keikoilla.

Itse olen alunperin uponnut Gacktin ääneen. Ääni on yhtä vivahteikas ja mystinen mitä musiikkikin. Silti äänen tunnistaa vaikka unissaan. Vähän kuin Celine Dion, jonka äänen väri on omaa luokkaansa. Gackt on myös äärimmäisen omistautunut työlleen. Mikäli huhuihin on uskomista. Ei ole yksi taikka kaksi videota youtubesta missä kannetaan lavalle pyörtynyttä laulajaa takahuoneeseen. Osittain se on kyllä mielestäni myös tyhmää. Ei minua fanina palvele moinen toiminta. Ehkä se on joku aasialainen juttu.

Tänään olen soittnaut itselleni Re:Born albumia ja muutamaa vanhaa klassikkoa, jotka toimivat aina.

Lisää tuplabasaria ja räminää, niin päästään loppuun asti. Tässä olisi vielä hommia tehtävänä :D