Hirveä päivitysten tulva!

Näetkö sitä?
En minäkään.
Ei vain ole jaksanut, eikä oikein pystynytkään. Hiljainen pysähtyneisyys on pitänyt otteessaan.

Oho. Askartelin.

Silti olen tutkinyt, pohtinut, analysoinut ja kiertänyt ajatusteni kanssa kehää. Normitouhua. Kun ei ole mitään muutakaan. Olen ärtynyt, suuttunut ja ollut pieniä hetkiä hyvin onnellinen. Pienissä palasissa, vähän kerrallaan.


Pääsiäisenä olin pitkän pätkän onnellinen. Olimme Pyhä-tyttöjen kanssa ( tai no, 3 4:stä oli paikalla. Yksi vietti aikaa perheen kesken) pikavisiitillä Tukholmassa. Menomatkalla riehuimme Cheekin tahtiin ja paluumatkalla paistattelimme Stigin tätiloisteessa. Sanoisin sitäkin normaaliksi puuhaksi meille.

Aamiaisen aika!

Cheekin keikka oli vallan mukava ja siitä sai itselleen positiivista energiaa. Kyllä, räppärin keikalla imemässä itseensä positiivisuutta. Cheek-poppoo oli kyllä muutenkin semmoisessa hymypatsas-vedossa, että eihän sille voinut kuin hymyillä itsekin. Porukkaa oli tungokseen asti, mutta hyvin me mahduimme. Aika vähän tuli hätisteltyä porukkaa pois edestä, kun olin jotenkin henkisesti asennoitunut oman reviirini puolustamiseen enemmän. Keppien kanssa kulkiessa siihen saa varautua aina. Ihan normaalissa kauppajonossakin on välillä joillekin liikaa se että mun kepit on edessä. No, mutta se on ihmistä se.


Cheek jätti hyvän mielen. Semmoisen puhtaan raikkaan ja aurinkoisen, voisin vaikka sanoa.
Koko se päivä jätti jälkeensä hyvän fiiliksen, sillä yleinen sekoiluosio oli tällä kertaa muiden hallussa. Nuori mies yöruokaa nauttimassa poltti päreensä, josta jäi meille lentäväksi lauseeksi "hermot menee perkele" ja "tappara on terästä".  En tiedä miten hyvää tekee melkein vetää katkarapuleivät väärään kurkkuun, kun yrittää pidättää huutonaurua sisällään. Sori Tyyppi, kieltämättä meuhkaaminen siitä, että asuinalue määrää mitä jääkiekkojoukkuetta pitää kannattaa on just niin koomista. Ollaan ikuisesti kärppiä sitten vaan.

Päivä Tukholmassa piti sisällään Sushia, pyörätuolisekoilua ja kylmää tuulta.
Sanoisin, että tällä porukalla ei voi epäonnistua yleisessä sekoilussa. Mutta samalla onnistuu olemaan järkevä, eksymätön ja täydellinen.


Takaisinpäin tullessa oli järjettömän kova väsymys. Kävimme elokuvissa estääksemme päiväunet. Elokuvissa meidän lisäksemme oli kolme muuta henkilöä. Aika rauhaisaa. Elokuva oli kuitenkin ihan juuri sitä mitä kaipasimmekin. Rentoa oleskelua hirveästä väsymyksestä huolimatta.

Puumaa mä metsästän? Go Viking Line!

Illan tätiloiste ja Stigin itseironia piristi hieman, mutta kyllä me aika ajoissa pääsimme nukkumatin hoiviin.

Kotimatkan loppuosa oli aika hiljaista. Aina ne reissut loppuvat liian lyhyeen!

No, tänä viikonloppuna on tiedossa isot juhlat, jossa Pyhä-tytöt ovat kaikki paikalla. Meidän oman keskustelupalstan 10-vuotisjuhlat! Huhhuh!
Josko sitä ennen ehtisin kirjoittaa vielä teatterireissusta ja toisesta Cheekin keikasta. Sen jälkeen ei taas hetkeen toimi järki kunnolla.