Tukkapostaus.

Suomalainen hius, tuo niin monen kirous. Ihmeellinen hiirenhäntä, lättänä liru päätä myöden. Se lakkasi vierailemasta luonani puolitoista vuotta sitten.

Ei tapahtunut ihmeitä, ei järissyt maa, eikä pesulaukkuuni eksynyt uusia tuotteita. Pikemminkin päinvastoin, sieltä poistui aika monta tuotetta kerralla. Lopetin shampoon ja muotoilutuotteiden käytön. Siinä niin, puff vaan, kertalaakista. Olin mökillä ja unohtanut shampoon kotiin. Mökkiolosuhteissa kun ei edes ollut suihkua, totesin että ihan turha alkaa leikkimään millään mömmöillä ja vettä vaan. Olosuhteissa shampootomuus alkoi pelkällä järvivedellä sen juhannuksen ajan ja jatkui kotona ihan normaalisti sen jälkeen.

Olen tuon puolentoista vuoden aikana käyttänyt kemikaaleja kolme kertaa. Ensin siinä kohtaa, kun meni hermo hiusten paksuuteen ja siihen, että niitä vain oli liikaa. Shampoolla niistä tuli se tuttu pannukakku, vaikka lantrasin pesuaineen veteen. Toinen kerta oli nyt sairaalareissun jälkeen mutsilassa. Se pieni nokare aloe-shampoota säästi aikaa ja käsien nostamista hieman. Käytin sitä ainetta kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla hiukset olivat myös todella likaiset.

Minulle tämä sopii hyvin, sillä lyhyet hiukset on helppo kammata ja asetella, eivätkä ehkä likaannu samalla tavalla mitä pitkät hiukset. Kyllä mullakin on niitä ällöpäiviä, kun tukka on järkyttävän likainen, sitä se ei poista. Se vaan kestää kauemmin tulla.

En missään kohtaa innostunut netissä puhuttuihin soodapesuihin ja tee-huuhteluihin. Ei sinne suihkuun leikkimään mennä, vaan puhdistautumaan. Normaali suihku kestää nykyisellään neljä minuuttia. Seitsemän minuuttia on jo lorvimista.

Samalla lopetin myös kemikaalisten hiusvärien käytön. Vetyperoksidi ja ammoniakki eivät tässä taloudessa enää juhli.

Pitkään käytin kasvivärejä Santélta, kunnes nyt hennasin hiukset. Henna pysyy pidempään ja väri on ihan juuri se mitä halusin. Santékin haalistui ajan myötä, joten tasainen ja pysyvä väri, kiitos.
Punapäänä kun on toki tottunu haalistuneihin ja kulahtaneisiin hiuksiin, mutta enää ei tarvitse.

Shampootomuus, eli no-poo, on myös saanut hiuksiin vahvuutta, kuohkeutta ja muhkeutta. Mitään ihmeellisempiä kampauksia ei vielä ole tullut kokeiltua, mutta tupeeraus kestää hyvin ja sehän riittää. Lasinen hius on menneisyydessä. Tämän lisäksi tuntuu siltä, että tukkaa on kaksin verroin päässä entiseen verrattuna. Voihan se olla että näin ei ole, mutta nyt se koko kuontalo ei ole lehmän kielen alle jäänyt möykky.

Ei tarvetta vaihtaa, jollei tapahdu jotain todella radikaalia.