Mulla on! Ehdottomasti on paras lääkitys tällä hetkellä. Nimeä en sano, mutta yksi lääkkeen sivuvaikutuksista on lämpötilan nousu! Ei muuten palele! Mitä siitä että päätä särkee päivittäin aika rankastikin ja parit migreenit on tullut kärvisteltyä läpi, mutta kylmä ei ole! No, okei. Haittaahan noi vapinat ja muut jutut ehkä vähän. Varsinkin kun näiden piti kestää muutama viikko ja kohta on täristy pari kuukautta.
Kylmä ei kuitenkaan ole. Nytkin istun kodissa paikassa missä vähän vetää ja paljaana on niin jalat nilkasta alaspäin kuin yläraajatkin. Hihattomat päivät on yhtä kova sana kuin kesäisinkin. Olen öistä heivannut peiton kokonaan. Ihan hyvin tarkenee pelkällä pussilakanalla ja fleece-viltillä. Parina hetkenä on jopa tehnyt mieli avata ikkuna, kun oikein kuumottaa. Ulkona on mukava kävellä kun on viileämpää ja muuta semmoista. Pipoa ei voi edes ajatella, puhumattakaan jostain hansikaista tai muita. Harmi että sain joululahjaksi kivat lapaset. Pitäisi pistää joku kevättakki päälle niin ehkä sitten olisi lapasille käyttöä.
Katsoin tänään Kultainen Venla-gaalaa ja twiittailin. Shokeerauduin salattujen elämien ehdokuuksista aika tavalla. Olivat ehdolla kuitenkin niinkin isoissa kategorioissa kuin käsikirjoitus ja vuoden draamaohjelma. Vakavissaan, vuoden draamaohjelma?! Eikö tässä maassa ole muka tehty muita mainitsemisen arvoisia draamaohjelmia? Ehdolla oli salkkareiden lisäksi Taivaan tulet ja Kansan Mies, joissa molemmissa on sentään olemassa niitä draaman käsitteitä joita edes hitusen toivoo olevan ohjelmassa mitä kutsutaan draamaksi. Salkkarit on puhdasta saippuaa, hömppää ja jotain mikä on yhtä kaukana draamasta kuin komediastakin. Ehkä molemmista on olemassa joitain piirteitä, mutta missään toisessa todellisuudessakaan ei salkkareista voi draamaa tehdä. Samoin välistä hämmästyttää että joku saa palkkaa sen käsikirjoittamisesta. Ehkä tämä on näkemys jota sarjan fanien kanssa on vaikea jakaa. Faneja sarjalla kuitenkin on. Onhan se ihan varmasti yksi elinehto sille, että sitä edelleen jaksetaan tehdä. Sitä katsotaan, siitä puhutaan ja uutisoidaan lehdissä.
Ehkä juuri salkkareiden kaltaisten rimanalitusten vuoksi meillä ei tässä maassa vaadita parempaa. En tiedä. Olen pohtinut tätä paljon tuon Frankensteinin jälkeen.
Miksi meillä ei vaaditä tekijöiltä enempää? Miksi meillä päästetään näyttelijät helpolla ja annetaan periksi? Miksi? En ehkä koskaan saa tähän vastausta, mutten myöskään jätä kyselemättä. En väitä tämän tapahtuvan joka paikassa, sillä en voi lakata uskomasta etteikö suomessa pystyttäisi tekemään hyvää teatteria ja sitä myöden myös hyvää tv:tä ja elokuvaa. Mutta onko näiden pohjana todella rahan vähyys vai mikä?
Tähän rinnalle on kuitenkin pakko nostaa vaikka kaksi kunnollista salapoliisidraamasarjaa. Poirot ja Sherlock. Molemmista vielä tuoreimmat versiot. Molemmissa näyttelijät tekevät piirun tarkkaa ja hienoksi hiottua näyttelijäntyötä, joiden työskentelystä näkee miten paljon hahmolle on uhrattu aikaa ja vaivaa. Jokainen yksityiskohta on tehty ajatuksella ja viimeistellen. Toisin kuin salkkareissa. Vähän roiskaisuja sinne tänne ja se on siinä. Toki tuotanto on aivan toisenlainen ja tekotapa myös ja siinä syntyykin ero näiden välille kuin yölle ja päivälle.
Arvostan teatteritaiteen tekijöitä ja toivoisinkin tässä maassa kehitettävän sitä pidemmälle missä nyt mennään. Uskon meiltä löytyvän siihen kyllä kykyjä, mutta löytyykö uskallusta vaatia enemmän? Nykyteatterin puolella vaatimusta on, mutta nykyteatteri on vielä niin pienen marginaalin katsojakunnan piirissä. Toivon sen laajentuvan myös sinne "perus"teatterin pariin ja niille lavoille.
Ehkä vielä joskus, ehkä vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti