torstai 11. joulukuuta 2014

A new me, a new you?

On ollut aihetta kirjoittaa tekstejä vain piiloon, ei julkisesti mihinkään. Eikä oikeastaan ole ollut mitään julkaisemisen arvoista. Tai on, muttei ole ollut kirjoittamiseen vaadittavia resursseja.
Ei niitä oikeastaan ole vieläkään.
Vuosi kuitenkin lähestyy loppuaan ja josko sitä kirjoittaisi edes kaksi merkintää vuodessa ei tämä blogin yritelmä kaatuisi ihan kokonaan.

Voisin tehdä kunnollisen merkinnän Hobitti - Viiden armeijan taistelun ensi-illoista. Samoin voisin kertoa miten kävin katsomassa NT Liven Frankensteinia - jälleen. NT Live on ollut tämän syksyn voimavaroja ylläpitävä elementti. Medea, A Streetcar named desire ja Frankenstein x 2. Onnekseni olen saanut mahdollisuuden istua katsomassa noita näytöksiä. Ehkä jollain tasolla maailman havainnointi muuttui. Ainakin hetkellisesti.

Muutoinhan elämässä ei tapahdu mitään kertomisen arvoista. Arki on mitä on, ainoastaan ajatukset ja mietteet ovat niitä mistä voi kirjoittaa, niitä mitä voi arvioida. Tai sisäinen kehitys, kasvu ja sitä myöden muutos.

Tänään on ollut pieni henkisen krapulan päivä. Omat törppöilyt on ehkä vähän mietityttänyt, vaikkei sinänsä kaduttanut. Olisihan sitä toki voinut toimia toisin, mutta nyt sitä on turha jossitella tai murehtia. Se, mikä kyllä kaduttaa on oman rohkeuden puutos tärkeissä asioissa. Pakenen tietynkaltaisissa tilanteissa ennenkuin ehdin edes tajuta sitä itse. Tilanteissa, joissa vanhat toimintamallit suorastaan syrjäyttävät kaiken muun. Mutten tiedä miten toimia toisin, kun en ole ikinä ehtinyt toimimaan toisin. Tietysti olen ollut muutaman vuoden tästä tietoinen, mutten siltikään osannut havainnoida tai muuttaa omaa toimintaani näissä asioissa. Silti nyt olen huomannut olevani kyllästynyt tähän tapaani paeta ja piiloutua. Haluaisin olla himpun verran rohkeampi, himpun verran enemän itseni joka hetki.

Sepä se vitsikin on, että tämähän on helpommin sanottu kuin tehty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti