Celinen uusin albumi julkaistaan tänään. Itse olen kuunnellut levyä koko viikon Radio Novan sivujen kautta. Viime vuoden puolella julkaistu ranskankielinen albumi Sans Attendre jää tämän levyn jalkoihin täysin. Pidän toki ranskankielisestä materiaalista, mutta LMBTL on juuri sitä Celineä, johon aikoinani ihastuin. SA sopii niihin kynttiläillallisiin tai pehmeisiin hetkiin, mutta uusin sopiikin sitten kaikkeen muuhun. Täydellinen ajoitus kuitenkin levy-yhtiöltä julkaista levy syksyllä. Albumin erilaiset kulmat sopivat tähän karuun hetkeen kun kaikki kuolee ympäriltä ja on pimeää. Celinen ääni on siellä se pieni valo, joka saa uskomaan että kevät tulee vielä.
Loved Me Back To Life on sopivasti modernisoitua poppimusiikkia, eli juuri sitä mikä on Celinen tavaramerkki. Mukana on balladeja, mutta myös tanssibiisejä joiden tahdissa voisi myös jumpata. Muutaman kappaleen kohdalla tulee kyllä myös kylmät väreet siitä, miten se kuulostaa siltä samalta ja tutulta Celine Dionilta mihin ihastuin 90-luvulla. Yksi tämmöinen on levyn seitsemäs kappale, Didnt't know Love. Toki mukana oleva bigbandmäinen orkeskesteri tuo oman hauskan lisänsä kappaleeseen. Kappaleesta huokuu sitä uskoa huomiseen, jota taas Breakaway ei sisällä yhtään.
Levyn nimikkoraita on soinut sinkkuna radioissa pitkään. Se on myös avausraita, mitä vähän ihmettelin. Siitähän se on helpoin skipata ja jatkaa eteenpäin. Vaikka pidän kappaleesta suuresti, en pidä sen sovittamisesta ja ehkä idioottimaisimmasta kappaleen lopetuksesta ikinä. En ole koskaan tykännyt hiljalleen loppuun feidatuista biiseistä, mutten myöskään ymmärrä että siihen loppuun laitetaan vähän uuuh-aah-kiekumista ja sitten stop kuin seinään. Ensimmäisen kerran luulin että kappale loppui kesken, mutta ei kun se onkin tämä sovitus. Mikä on vähän hölmöä, kun kappale alkaa jännitteellä ja mahtipontisella bassolla. Tavallaan ehkä tämän laittaminen avausraidaksi antaa ihmisille luulon koko levyn pitävän sisällään tämänkaltaisia kappaleita. Muutaman kyllä, mutta onneksi siellä on muutakin.
Alunperinhän levyn piti ilmestyä samaan aikaan ranskankielisen albumin kanssa, mutta levyn tuotannolliset syyt estivät yhteisjulkaisun. Fanikannassa tämä synnytti pientä kinaa siitä, miksi ranskankieliset saavat levyjä, mutta englanninkielinen yleisö joutuu odottamaan vuositolkulla. Mikä on aika hauska reaktio, kun edellinen Celinen levy (kokoelmien tai kiertuetaltioinnin ohella) on ollut nimenomaan englanninkielinen albumi Taking Chances. En laske D'eux-albumin 15-vuotisjuhlajulkaisua uudeksi levyksi, enkä kahta kokoelmaa tai kiertuetaltiointia. Taking Chancesin kanssa keväällä ilmestyi toki ranskankielinen D'elles, kun TC julkaistiin syksyllä. Mutta nämä on näitä ikuisia kahinoita kaksikielisten artistien kohdalla.
Levy on kuitenkin jo viikon soiton jälkeen löytänyt oman paikkansa tästä syksystä. Water and a Flamen jatsahtava ja ison tilan tuntuinen kappale saa kuvittelemaan suuren konserttisalin, jossa musiikki pääsee oikeuksiinsa. Letkeä ja silti samalla sanoin karusti maalattu maisema on jotain minkä parissa voin vain kellua. Tässä kappaleessa kiteytyy hyvin se Celine Dionin ydin. Sanojen lisäksi eläytyminen ja äänen värit ja taustalle sovitettu orkesteri on ehkä sitä mitä olen salaa kaivannut.
Vaikka Celine ei kuulosta ikinä samalta mitä 90-luvulla saadessani käteeni suhteellisen tuoreen Falling into You-albumin voi Loved Me Back To Lifeen olla äärettömän tyytyväinen. Levyllä on ilmaisuvaraa moneen suuntaan. Se myös pitää otteessaan aivan sieltä kesken loppuvasta nimikkobiisistä viimeisen, Unfinished Song-kappaleen viimeiseen tahtiin asti. Ja vaikka hetkittäin tulee mieleen onko levy liian tuotettu, onko se liian kliininen ja steriili, eikä mennyt koskaan enää palaa. En usko Celinen ikinä kuulostavan yhtä raa'alta mitä ensimmäisillä levyillään, mutta ikäisekseen hän laulaa edelleen juuri sillä omalla tyylillään. Ääntä ei ole käsitelty liikaa, sieltä on kuultavissa hänen vahvat maneerit, joita ilman Celine ei ole Celine. Tietysti ajan mennessä eteenpäin on vääjäämättä edessä se, etteivät ne 80-90-luvuilla levyttäneet enää kuulosta samalta.
Sanoi kuka mitä tahansa, tämä on hieno albumi.
(kuvat celinedion.com)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti