Hyvät ja Huonot Uutiset.

Ei, nyt ei ole mitään uutisia mun elämästä tarjolla.
Sen sijaan tarjoan pläjäyksen siitä, kun olin viime viikon HHU:n kuvauksissa yleisössä. Miksi postaus tulee viikon myöhässä? No, koska... elämä! Ei vaines, ei mulla sitä vieläkään ole. Kaikkea muuta on kyllä ollut. Puhumattakaan siitä, miten kamera on ollut hautautuneena hyllyyn.

Mutta here goes.

Hyvä ja Huonot Uutiset - eli ystävällisemmin HHU.

Itse jakso kuvattiin tiistaina. Vieraana oli Lotta Backlund. Luin Lotan blogia jokusen vuoden, joten ihan tuntemattomaksi hän ei ole jäänyt.

Hyppöstä odotellessa. 

Kuvauksissa oleminen ei mitään uutta ole, eikä tälläkään kertaa. Kraanakameraa pitää varoa ja studio-ohjaajalta otetaan ohjeet. Kuvaustauoilla ei saa poistua tilasta ja niin edelleen. Mikäs siinä, nou ropleemos. Vesipullot oli toki matkassa, samoin paljon hyvää mieltä ja pari kaveria.

Kaikilla meillä on niin mukavaa.  

Koska olen sarjaa seurannut ekalta kaudelta alkaen, kävin etukäteen vastailemassa kysymyksiin sarjan nettisivuilla ja samalla pääsin ehkä pienesti sisälle siitä mitä aiheita jaksossa käsiteltäisiin. Hymiöitä ja eläimiä, suit's me!

Hyppönen määrää!

Loppujen lopuksi kuvauksissa vietetty aika vierähti kuin siivillä. Mikko Kuustonen on kyllä ehdottomasti ihan käsittämättömän hyvä. Tv:ssä osa on leikattu toki poiskin, mutta Mikko The Man! on ihan oikealla paikallaan. Ihan ihan ensimmäisessä jaksossa mietin mitä moinen muusikonretku tekee tuolla, mutta ehdottomasti Mikko kuuluu tuohon sakkiin. On ollut myös ihana nähdä Pirjo Heikkilä takaisin HHU:ssa.

Antakaa 7000dollaria, ostan pomppulinnan.

Se mikä jäi mieleen tietysti on, miten tuonkin studion valot syövät meikit naamasta ja tv-ruudussa ihan ok:lta näyttävät ihmiset on NIIN meikattuja kuin vain voi. Toki joku Niina Lahtinenkin oli vastaantullessaan niin järjettömän kaunis ettei sanat riitä kuvaamaan! Ehkä se oli osittain karismaakin. Tunsin itseni kuivuvaksi seinämaaliksi. Yhtä kiinnostavaa katsella. No, eihän me siellä mua oltukaan katselemassa, vaan niitä panelisteja ja vierasta. Töktök, dorka!

Vettä kuluu ja puuterivippa heiluu.

En ollut koskaan tajunnut miten pitkä Tuomas Kyrö on! Vähän hämmennyin!

Niin että mitäkä sää sanoit?

Siinäpä se. 

Ihana kokemus. Eikä ollut niitä ärsyttäviä känniläisiä mitä ELC:n kuvauksissa. Tosin yleisö nauroi niin paljon että taisi olla syntymähumalaa kaikilla läsnä. 

Kiitos HHU!