Mistä ne sairaslomalaisen päivät koostuu? Siis jos ei oteta lukuun niitä päiviä kun kalenteri ammottaa tyhjyyttään ja koko päivä menee nukkuessa. Se on fysioterapiaa ja sen jälkeen loppupäivän keskittymistä vain ja ainoastaan hengittämiseen tai meditoi, kipujen ollessa mittareiden tapissa.
Tänään oli arkisen aherruksen virasto-osuus. Ensin sosiaalitoimisto, sitten työvoimatoimisto, sitten vähän piipahdin marketista hakemassa suihkusaippuaa ja dvd:tä, jonka jälkeen vielä Kela ja ohipoikkeama silmälasiliikkeessä ja kirjakaupassa. Aikaa tähän kaikkeen kului neljä ja puoli tuntia. Matka kodista ja takaisin vielä päälle.
Sosiaalityöntekijäni on virkavapaalla ja nyt sijaisen tapaaminen. Mikä autuus! Sosiaalityöntekijäni kanssa meillä on ollut pieniä kommunikaatio-ongelmia, enkä ole luottanut häneen missään kohtaa. Ikävää ja valitettavaa, mutta myös todellinen ongelma. Olen tottunut olemaan hyvin selkeä asioidessani sosiaalitoimistossa, mutta nyt sosiaalityöntekijä oli jo kaivanu tarvittavat infot valmiiksi ja perehtynyt ja käynti oli mutkaton ja helppo. Sain häneltä myös apuja ja vinkkejä - hyödyllisiä sellaisia. Ei kuten edeltäjänsä "mene töihin"-kehoitukset (tilanteessa, jossa käytössäni oli rollaattori. . . näitähän riittää).
Minulla on Helsingissä vakituinen työ. Miksi siis käyn työvoimatoimistossa?
Kela on säätänyt sairaspäivärahan maksimimääräksi 300pv. Jos (tai kun) ne täyttyvät, ei kela maksa enää sairauspäivärahaa. Näin ollen pitää hakea kuntoutustukea (tai kansaneläkettä, kuten siellä myös sanotaan). Tämän saaminn ei kuitenkaan ole mitenkään oletusarvoisen selkeää ja päätöstä voi joutua odottamaan. Myös hylkäävän päätöksen saapuessa on seuraava portaikko hakea työttömyyspäivärahaa. Kyllä, vaikka on vakkariduunikin. Tämä on kyllä mielenkiintoinen ristiriita. Työvoimatoimistoon siis ilmoittaudutaan työttömäksi työnhakijaksi, joka ei vastaanota työtä. Näin ollen voi hakea esim. liitosta ansiosidonnaista päivärahaa tai kelan työttömyysetuuksia. Olen jo aiemmin vienyt tuohon virastoon ne tarvittavat paperit ja nyt vain kävin varmistamassa tarvitseeko olla vielä jotain, kun sairauspäivärahan määräajat tulevat täyteen. Joskus sitä toivoisi näiden virastojen kommunikoivan vielä enemmän keskenään. Toimitettavat paperit kun olisivat suoraan heidän nähtävillä yhteisessä verkossa. Mutta kaikkea ei voi saada, vaikka miten haluaisi.
Kelaan mennessä olin jo väsynyt sivupoluistani johtuen. Kävin silmälasiliikkeessä kiristyttämässä sankojen ruuveja ja tilaamassa piilolinssejä ja kirjakaupasta hakemassa kirjepaperia.
Kelassa jonotus oli pitkäveteistä. Tila oli täynnä ihmisiä ja kaikilla paljon asioita. Aika yleistä tänäpäivänä.
Lopputulema oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen. En vielä uskalla hihkua tai kertoa enempää, sillä kelaan luotan kuin heikkoihin jäihin. En siis ollenkaan. Siellä voidaan vielä sössiä asiat ja kaikki mennä metsään - rytinällä. Niin kun on käynyt aika useinkin.
Kaiken tämän keskellä onnistuin vielä kohtaamaan mukavan vanhan miehen, jonka kanssa rupattelimme pitkän tovin ihan yleismaailmallisista asioista. Kauhean mukava ja kiireetön hetki. Ajattelin miehen puhuessa, että toivottavasti hänellä on lapsenlapsia ja toivottavasti hän on heille yhtä mukava ja leppoisa. Sydämellinenkin jopa.
Niinpä tänään ei sitten ole tullutkaan tehtyä enää mitään. Ei jaksa. Jalat särkevät juuri sillä tavalla, että tietää tehneensä. Huomenna on taas fysioterapia, jossa niitä pääsee venyttämään ja kuuntelemaan lihasten ritinää.
Näin se menee. Päivästä toiseen.
Ensi viikolla on yksi arkipäivä, jossa ei ole vielä mitään merkintää menoksi tai asioiksi, joita pitäisi hoitaa. Vielä. Korostaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti