Tuomiopäivä lähenee.
Ensimmäinen askel huomenna ja tapahtumapäivä torstaina.
Operaatio. Leikkaus. Yyh.
Ensimmäinen toimenpide sitten nuoruuden. Siis nukutuksessa. Onhan jotain pikkuhaavoja retusoitu ja tommosia pieniä juttuja, mutta tämmösiä isompia juttuja ei. Onni onnettomuudessa ja jotain hyötyä työpaikasta sairaalassa. Siis että tuntee taustoja. Sairaalamaailmaa. Mua se helpottaa. Ehkä siksi pöljäilen ja jännitän eniten hoitajia, enkä suinkaan sitä leikkausta tai nukutusta. Mitä niitä murehtimaan, ne menee miten menee. Mutta hoitohenkilökunta kun voi olla mitä vaan.
Tää lienee se sama osasto missä olin kun mut laitettiin sinne pesuhuoneeseen nukkumaan käytävältä. Se oli vähän pelottava paikka. Tuli mieleen kaikki ne ajat, kun entisessä työssä haettiin vainajia kylppäreistä. Kivat mielikuvat lääkepöllyisessä tilassa. Nyt ois kuitenkin kiva, jos sais ihan jonkun huonepaikan.
Tiedossa siis sairaalaruokaa - kyllä se on pahaa!
Olen ollut sairaalamaailmassa töissä vuodesta 2002 aina siihen vuoteen 2008, jolloin tämä selkäsairastelu alkoi. Ne hyvät ruuat on laskettavissa ehkä kahden käden sormilla. Tästä suurin osa sairaalassa, jossa henkilökunnan ruoka ei ollut potilasruuan kanssa samassa - alkuun. Sittemmin kyllä, kun tuli liikelaitoket ja siitä eteenpäin kaikki söivät samaa.
Ei, se todella ole hyvää.
Viime sairaalareissulla söin jotain ihan ihme limaa ja outoja ruokia. Nyt olen viisaampi. Kestän ne vehnäturvotukset ja vatsaoireet joita esim. tavallisesta makaroonista nykyisellään saan. Perunaan en taivu, se kun on niin tuskaisaa. Lisäksi epäilen sen nostavan tulehdusarvoja :D Kiviäkin kiinnostaa tulehdusarvot.
Itseasiassa, mua kiinnostaa mitä ne on nyt. Aloeta on tullut juotua melkein pari viikkoa. Allu tunnetusti laskee tulehduksia kehossa. Prekäynnillähän ne oli vähän koholla. Epäilen vahvasti sitä perunaa, sillä söin edellisenä päivänä pottua ja olo oli ihan hirvittävä! Nyt en aio tehdä samaa virhettä, joten mielenkiintoista nähdä lopputulos ;)
Yritän ehkä myös jatkaa tätä kirjoitusinnostusta sieltä sairaalasta, mutta miten se sitten onnistuu kännykällä, jää nähtäväksi. Ja saako niistä mitään selkoa. Tiedossa on kuitenkin aika kovia lääkkeitä.
Osan teksteistä olen ajastanut, joten missään vaiheessa tämä ei hiljene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti