Tällä hetkellä alkaa palautumaan arkirytmiin.
Eihän se vienytkään kuin melkein viikon.
Tuli oltua perjantai-lauantai välinen yö "jonottamassa" Hobitti-elokuvan lippuja. Jonottamista itsessään oli vain muutaman tunnin ajan ja muuten se oli yleistä ajantappoa Tennispalatsilla. Ennen yhtätoista jaettiin vuoronumerot ja niiden mukaan kasattiin aamulla jono lippuluukuille. Siinä välissä oli leffaa, toista leffaa ja yleistä hengausta. Valvomista tietysti myös.
En muista koska olisin valvonut koko yön. Eikun nythän mä olen hakoteillä! Kesällä, kun juhlittiin toisen teatterilaisen 50-vuotisjuhlia. Silloin valvottiin. Vedettiin toki alkoholiakin, mutta kotona olin seitsemän jälkeen. Alkoholiton valvominen on edellisen kerran ollut varmaan vuosien 2000-2002 välisenä aikana, opiskellessa. Tämä on ihan tosi villi veikkaus. Jotain vahinkovalvomisia on voinut olla. Mutta tapahtumallista ei. Siksi tämä oli ihanan virkistävää. Teen aiheesta ihan kunnon postauksen, sillä se on sen arvoinen.
Siitä palautuminen on kuitenkin vienyt oman aikansa. Nyt torstaina, kaiken normaalin arkitouhun vuoksi on palautumassa omat uomat.
Joulukuu lähestyy. Vuoden loppu lähestyy.
Helpottavaa, mutta samalla myös tämä lisääntyvän pimeyden määrä tuntuu rankalta. Kaikilla on asiat vinksin vonksin, eikä pimeys auta yhtään.
Hei universumi, voitaisko sopia että helpottaisit vähän otettas. Nyt on vähän turhan tiukkaa joka puolella. Stressiä, ankeutta ja muuta synkkää. Vaikka ankeuttajat tällä hetkellä pyöriikin tässä ympärillä, niin poista niistä pari. Jooko, ystävällisesti pyytää hän. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti